.. eli paluu Lasipainolle.
Maamme pohjoinen sijainti asettaa rajoituksia kotimaisten
golfkenttien käyttöasteelle, varsinkin talvikuukausina, mutta
kevään tullen vesiesteiden sulettua ja viheriöiden alkaessa jälleen
viheriöidä golfaava kansanosa kaivaa uskolliset bäginsä
ulkovaraston nurkasta, poistaa edelliskauden eväsbanaanit, asettaa
puumailojen monimuotoiset sukat paikoilleen, ottaa suunnan
lähimmälle ykköstiille ja alkaa hukata golfpalloja maastoon
kanssapelaajien salaiseksi riemuksi. Puoli vuotta toukokuusta
lokakuuhun on taas kentät täynnä golfkärryjen iloista kitinää,
"FORE!" -huudot kaikuvat joka puolelta ja rauhalliset,
elämänläheisin ilmauksin lausutut analyysit henkilökohtaisen
swingin tilasta heti mahtavan kierrelyönnin perään (metsään, ojaan,
esteeseen, taaksepäin useampi metri) luovat sitä rentoa tunnelmaa
jota kaikki tämän lajin harrastajat muistavat aina korostaa.
Näissä merkeissä tapaamme kätkijäkaverukset vvv:n ja
muuskanuikkusen erään tutun golfkentän ykköstiillä, valmiina
avaamaan (ja vain muutaman minuutin aikataulusta myöhässä, kunhan
edelläkulkevä ryhmä löytää pallonsa vesiesteestä - ja se kauimmaksi
avannut saa harjoitusswingirutiininsa suoritettua kerrankin oikein
läpi.)
- "Jaaha, väylä on viimein vapaa eikä näytä muitakaan tulevan
mukaan, joten eiköhän avata - onnea peliin!"
- "Kiitos samoin", sanoi vvv, keskittyen avauslyöntinsä
valmisteluun ja lopulta täydellisesti swingaten lyö pallonsa tiiltä
neljän metrin päähän oikealle ohittaen niukasti muuskanuikkusen
bägin mutta osuen omaansa josta pallo ponnahtaa vielä kolme metriä
lisää pysähtyen out-of-bounds, "onhan Mulligan voimassa?" Urheasti
hammasta purren muuskanuikkunen pystyi vastaamaan, kunhan ensin
selvisi tukehtumatta äkillisestä yskänpuuskasta, "Khkk.. uusi pallo
peliin vain.." ja siirtyi itse tiiaamaan, lyöden kevyen
harjoitusswingin otettuaan pallonsa kauniissa kaaressa keltamustan
paalun tasalle, keskelle väylää.
- "Hieno lyönti", mutisi vvv kannustavasti ja iski pallonsa mukana
leveän kaistaleen tiinurmikkoa kohti väylää, ei tosin omaa väylää,
vaan viereistä takaysin dogleg -väylää jonka greenibunkkerin
pehmeään hiekkaan pallo kierähti ilmeisesti karkuun niitä muutamaa
taikasanaa ja mahtielettä joilla vvv yritti muuttaa pallonsa
sammakoksi ja draiverinsa verkonpainoksi. Mutta matkaan oli päästy,
aurinko paistoi lämpimästi siniseltä taivaalta ja tuuli (vastainen)
havisutti puiden tuoreita, keväänvihreitä lehtiä, mikä sai myös
vvv:n näkemään asiassa positiivisenkin puolen: "ehkä tälle
ensimmäiselle par5:lle voisi tulokseksi bogin vielä saada
merkittyä.."
Kentän rauhalliseen pelirytmiin päästyään (edelläolevat nysvää
greenillä puttejaan ja perässätulevat lyö kintuille) vvv saa
swinginsä kulkemaan ja kun kohti 18:tta tiitä on suunta
kaveruksilla, tasan on tuloskorttiin merkityt bogipisteetkin.
- "Koska pelitasoituksesi on 36 ja mun 20, saamme tälle väylälle
yhtä monta lyöntiä eteen, sen verran pieni HCP -arvo tällä on -
eikä ole kuitenkaan kentän vaikein reikä."
- "Jep, eli jos jompikumpi tekee tällä väylällä par:in,
bogipisteitä tulee yhtä monta kuin lyöntejäkin."
- "Mulla ei taida pitkiä tiitikkuja enää kovin paljon olla, ei
yhtään itse asiassa, olisko sulla lainata?", kysyi vvv kaiveltuaan
hetken taskujaan. Olihan muuskanuikkusella lainata, ja avaukset
saatiin suoritettua melko hyvin, väyläosumat kummallekin.
Tasalyönnein tultiin greenin vierelle joten lähipeli ratkaisee:
"tästä chippi ja putti niin kierros päättyy tyylikkäästi", oli
vvv:n näkemys siitä kuinka reikä pelataan loppuun. Koska oli hiukan
kauempana lipusta, lyöntivuorossa ollut vvv laittoi wedgen pois ja
jätti numeroraudan jäljelle: "tästä ei parane nostaa, jää vielä
lyhyeksi ylämäessä." Muuskanuikkusen nimetessä rautansa tähän
lyöntiin vvv tiesi että kahta numeroa lyhyemmällä mailalla olisi
itsekin voinut kokeilla, mutta loppujen lopuksi reikä tasattiin ja
tyylistähän tässä lajissa ei lisäpisteitä anneta :)