Kostianvirran taistelu 1713 Traditional Geocache
Team Papu: Tämä kätkö ei tunnu paikoillaan koskaan pysyvän, joten sulkeutuu. Mustan munkin naatinpalan tietoja voi halutessaan kysyä eli "Send Message" - katsotaan siirtyvätkö palaset muualle myöhemmin.
Kostianvirran taistelu 1713
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
(FIN) Kätköpaikka on Kostianvirran entisen leirintäalueen vieressä sijaitsevalla muistomerkkialueella.
(ENG) The cache is located near the monument and the previous camping area of Kostianvirta.
Kätkössä on ”Mustan munkin” (GC1VBQ7) (visit link) koordinaatteja.
There are coordinates of “Musta munkki” (GC1VBQ7) (visit link) in the cache.
(FIN) Huom. Alueelle menevällä tiellä on moottoriajoneuvolla ajon kieltävä merkki, josta puuttuu lisäkilpi. Alue ja Kostian Patsas on kuitenkin yleinen nähtävyyskohde, joissa asioiville kulku on sallittu.
(ENG) Attention. On the road there is a sign that prohibits the motor traffic, but the additional sign is missing. The area with the statue of Kostia is a sightseeing area where the visiting is allowed.
******* ******* *******
(FIN) Kostianvirran taistelu oli osa Suurta Pohjan sotaa ja se käytiin 6. lokakuuta 1713 Pälkäneellä Kostianvirran luona. Taistelu oli tuohonastisista suurin Suomen maaperällä. Pälkäneen Nenäpäällä on sortokaudella 1906 pystytetty yksinkertainen muistomerkki. Paikalla on nähtävyytenä hirsivarustus, mutta maastossa on yhä havaittavissa puolustuskaivantoja taistelun ajalta. Vuonna 1713 Kostianvirta oli vuolas ja vedenpinta nykyistä ylempänä.
Taistelun kulku:
Pietari Suuri näki Suomen paitsi ruotsalaisten tukialueena uuteen pääkaupunkiin Pietariin suuntautuvalle hyökkäykselle, myös Turun valtauksen avaavan venäläisille lyhimmän tien Tukholmaan. Syyskuussa 1713 Venäjän armeija lähti etenemään Helsingistä kohti Hämeenlinnaa poistaakseen sinne etelärannikolta vetäytyneen Ruotsin armeijan uhan selustastaan. Suomea puolustavien joukkojen johtoon oli juuri nimitetty kenraali Armfelt, joka asettui puolustukseen Mallasveden ja Pälkäneveden väliselle Kostianvirralle.
Pälkäneellä Kostianvirran pohjoisrannalla 3 400 miestä esti 15 000 miehen vahvuisten venäläisjoukkojen etenemisen. Useamman yrityksen jälkeen venäläisten ylipäällikkö, yliamiraali Apraksin totesi, ettei virran puolustuksen murtaminen onnistu tykkitulella ja rynnäköllä ilman suuria omia tappioita. Lokakuun 6. päivän aamuna yli 6 000 venäläistä ylitti kenraali Golitsinin johdolla hirsilautoilla pimeän ja sumun suojassa Mallasveden. Saarrostusuhka oli ruotsalaisilla hyvin tiedossa etenkin, kun Armfelt oli saanut edellisenä päivänä siitä väärän hälytyksen venäläisten vasta kokeillessa lauttojaan. Siitä huolimatta Mälkilään sijoitettu pieni vartiojoukko tuli yllätetyksi.
Golitsinin maihinnousun kanssa samanaikaisesti Apraksin aloitti varhain aamulla hyökkäyksen Kostianvirran yli kolmessa kohdassa. Ylitystä varten oli valmistettu mm. uivia siltoja ja ratsuväki hyökkäsi virran kahluukelpoisessa länsipäässä. Venäläisten tarkoituksena oli saada ruotsalaiset uskomaan päähyökkäyksen tulevan virran yli ja näin varmistaa maihinnousun menestys.
Armfelt oli jakanut 7 200 miestään eri puolille Hämettä ja hän pystyi irrottamaan Kostianvirran asemista vain 2000 miestä maihinnousua torjumaan. Armfelt riensi ratsuväen ja perässä seuranneen jälkaväen kanssa Mälkilään noin 3 km Kostialta luoteeseen. Jalkaväki taisteli rohkeasti moninkertaista ylivoimaa vastaan. Mutta ratsuväkeä johtanut Armfelt, jonka alta mainitaan ammutun kaksi hevosta Mälkilässä, sai vain toisen osastoista mukaansa vastahyökkäykseen; toinen ei seurannut ja jotkut jopa pakenivat. Armfelt huomasi torjunnan toivottomaksi ja lähetti irtautumiskäskyn myös kenraalimajuri Johan de la Barrelle Kostianvirralle. Siellä torjuntamenestyksen innostamat joukot eivät kuitenkaan jättäneet asemiaan viipymättä. Jalkaväki vetäytyi Kostianvirralta maihinnousseiden venäläisten jo ahdistamana pohjoiseen Jämsään johtavaa tietä. Virran yli seurannut venäläinen ratsuväki sai takaa-ajossa perääntyvää jalkaväkeä kiinni. Mälkilässä taistelleet jalkaväki ja ratsuväki sekä kuormasto vetäytyivät Tampereelle. Ruotsin armeija menetti yli 800 miestä ja kaikki yhdeksän tykkiään.
Animaatio taistelusta: (visit link)
******* ******* *******
(ENG) The Battle of Pälkäne 1713
The Battle of Pälkäne, sometimes called the Battle at Kostianvirta or Battle on the Pälkäne River was fought between the Russian army and the defending Finnish army of Sweden on October 6, 1713, as part of the Great Northern War. In Nenäpää there is a modest memorial stone built in 1906.
The Battle:
The Russian army fought under Admiral Fyodor Matveyevich Apraksin and the defending Finnish army of Sweden under General Carl Gustaf Armfeldt. Armfeldt took a strong position on an isthmus between the lakes Pälkänevesi and Mallasvesi in parish of Pälkäne to defend the next important town, Tampere. He arranged his infantry behind a river Kostianvirta connecting the two lakes across the isthmus, hence the alternative name of battle of Kostianvirta.
Apraksin and the Russian army based itself in nearby Kantokylä. The strong Finnish position would be difficult to force with a frontal attack, so Apraksin applied the formula that had been so successfully used previously in the Finnish campaign.
Apraksin planned to divert the Finns with a frontal assault while Mikhail Galitzine led an amphibious landing behind the Swedish position by crossing lake Mallasvesi in the early morning of October 6. When dawn broke the Russians were spotted by the Finns, who prepared for battle.
The first wave of Galitzine's troops made a beach landing to the west of Apraxin's main front. The Finnish cavalry was still in quarters around the village of Mälkilä, but Armfeldt was able to get the cavalry moving. His intent was to pin and disorder the Russians with dismounted cavalry units and then strike with a mounted cavalry flank attack. However, because of the delay the Russians were able to organize themselves on the beachhead and the weak Finnish cavalry was unable to carry out its mission.
In the east, Apraksin attempted to cross the channel using improvised rafts in three groups, with artillery support. However, the defending Finnish infantry were able to fend off the assaults. Apraksin kept pressing, mounting several attacks, including one where the Russian cavalry attempted to wade through the lakes to flank the Finnish infantry, with no success.
While the stalemate continued in the east, the Russian western beachhead was reinforced with additional infantry. Armfeldt counterattacked with his infantry reserves, and was initially successful but with the underperforming Finnish cavalry and the increasing numerical superiority of the Russians Armfelt was repulsed; the cavalry was routed.
As the west part of the Finnish army withdrew in disorder, the eastern position became vulnerable to Galitzine's victorious troops. The Finnish infantry in the east were reluctant to leave as they had fought successfully during the day, but Armfeldt realized his position was untenable and started withdrawing. Harassed by Russian cavalry, the Finnish army abandoned their positions and the majority of their artillery.
The Finnish army had suffered a defeat, and the performance of its cavalry had certainly been a disappointment. However, it did survive the engagement and withdrew to reorganize. Armfeldt and Galitzine would meet again in Isokyrö in February the next year.
Animation of the Battle (in Finnish): (visit link)
Additional Hints
(Decrypt)
[FIN] irqä hybf, ghxva cääa bvxrnyyn chbyryyn, rv znnffn
[ENG] chyy bhg, evtug fvqr bs gur ybt'f raq, abg va gur tebhaq