Teräksen taivuttajat Traditional Geocache
hekavi: Kiitos kätköllä käynneille!
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Halikossa on valmistettu säiliönpäätyjä jo yli 60 vuoden ajan. Kätkö sijaitsee Halikko Worksin tehtaan lähistöllä säiliön päädystä tehdyssä linja-autopysäkin katoksessa.
Varo jästejä erityisesti koululaisten liikkuessa alueella.
Halikkolainen teollisuus sai varsinaisen piristysruiskeen syksyllä 1949, kun Matti Elorannan metalliverstas muutti Salon kauppalasta Halikkoon. Tehtaan tuotantoon kuuluivat tuolloin lättypannut, leikkilapiot, siivilät, paistinpellit ymv. pikkutilpehöörit sekä autojen äänenevaimentimet. Tuolloin Mustamäentien varteen noussut teollisuushalli, myöhemmin ns. alatehtaana tunnettu osa, näkyy kätkön pohjoispuolella Mustamäentien varrella.
Vuonna 1952 -- ensimmäisenä Suomessa -- Elorannan tehdas alkoi valmistaa säiliön päätyjä. Autotarvikemyynniin tyrehtyessä äänenvaimentimet jäivät taka-alalle ja LVI-puoli erilaisine säiliöineen ja päätyineen valtasi tilaa tehtaan tuotannossa.
Karkeilla työtavoilla, puunuijilla hakaten, teräslevystä muotoutui reunoiltaa taivutettuja päätyjä. Toiminta laajeni Elorannan hakiessa aktiivisesti uutta oppia ulkomailta ja kehittäessä hitsaustapoja. 50-luvun loppupuolella alatehdas jäi pieneksi ja Heinäalhontien varteen nousivat ensimmäisen osat ns. ylätehtaasta. Samoihin aikoihin tehtaalle hankittiin myös ensimmäinen varsinainen päätykone. Kymmenkunta ihmistä työllistävästä metalliverstaasta kasvoi 60-luvulle tultaessa 200 työntekijän suuryritys.
70-luvun alkupuolella puhuttiin jo konsernista, johon Halikon tehtaan lisäksi kuului Ruotsin Gävlessä ja Suomen Iisvedellä olevat tytäryhtiöt. Halikossa tehdaskinteistöjä laajennettiin ja investoitiin mm. reunantaivutuskoneeseen ja hydrauliseen kalottipuristimeen. Mustan teräksen käsittelyn lisäksi alkoin päätyjen valmistus ruostumattomasta ja haponkestävästä teräksestä.
70-luvulla alkoi myös yhtestyö VR:n kanssa ja erikoissäiliöiden valmistuksessa suunnattiin katseet Neuvostoliiton markkinoille. Suunnitelmissa oli jopa oman pistoraiteen rakentaminen läheiseltä rantaradalta tehtaalle. Elorannan resurssit eivät kuitenkaan olleet riittävät idänviennin todelliseen kukoistukseen ja pistoraidekkin jäi rakentamatta. Tehdas olisi voinut toimittaa muutamia kymmeniä vaunuja vuosittain, kun Neuvostoliiton tarve oli tuhansia vaunuja. Kotimaan liikenteeseen tehtaalta tosin valmistui erikoissäiliöitä, jotka VR:n konepajalla kasattiin junanvaunuiksi.
70-luvun loppupuolella alkoivat yrityksen vaikeudet, konserni purkautui ja Halikon tehtaan myynnistä alkoi liikkua huhuja. Kesäkuussa 1979 Elorannan yritys ja tehdas siirtyi Rautaruukin omistukseen ja myöhemmin 80-luvun alussa tehdas fuusioitiin kiinteästi osaksi Rautaruukki-konsernia.
Rautaruukin aikana Halikon tehdas seikkaili hieman juurettomasti (hallinnollisesti) konsernin eri osien välillä, mutta samalla tehtaasta kehittyi maailmanlaajuisesti tunnettu päätyjen valmistaja. Junanvaunujen lisäksi, tehtaalta lähti maailmalle mm. sementti- kaasu- vesi- ja olutsäiliöitä. Koneistuksen parantuessa, yhä suurempien päätyjen valmistus kävi mahdoliseksi. Suurin tehtaalta lähtenyt säiliönpääty on ollut halkaisijaltaan noin 12 metriä.
Vuosituhannen loppupuolella Halikon tehtaan löysivät myös taiteilijat. Halikkolaista teräksen taivutustaitoa voi ihailla vaikka Finlandiatalon puistossa olevaa Kekkosen “kyyneltä” tai Salon uimahallin edustalla olevaa rantapalloa katsellessa sekä Nottinghamin keskuspuistossa.
2000-luvun alkupuolella Rautaruukki tiivisti omaa osaamistaan, eikä sinänsä hyvin pärjäävä Halikon tehdas enää mahtunut Rautaruukin ydinliiketoimintaa. Vuonna 2005 tehdas palasi jälleen paikallisomistukseen, kun paikallinen “oma porukka” neuvotteli Rautaruukin kanssa yrityskaupasta joka johti nykyisen Halikko Worksin perustamiseen.
Lähde: Halikko Works, Petri Lavonen, 2007
Additional Hints
(No hints available.)