Kettuliini: Yhdeksän vuotta on ketun tarinaa kirjoitettu ja vihko mukavasti täyttynyt. On tullut aika saattaa ketun tarina päätökseen, tällainen siitä tuli:
Olipa kerran pieni kettu, joka rakasti kalastamista. Eräänä päivänä se istui pitkän aikaa lammikon rannalla, muttei nähnyt yhtään kalaa. Vesimittareita sen sijaan pomppi veden pinnalla. Päivä oli pilvinen ja enteili sadetta, pari autoa ajoi hurjaa vauhtia ohi kulkevalla tiellä. Kettu ei antanut liikenteen häiritä, vaan keskittyi kalastukseen. Silloin pensaikosta kuului outo ääni… jotain ininää läheltä puuta. Kettu mietti: Onkohan se puussa asuva pöllö, joka saattoi kilpailla ketun kanssa myyräravinnosta. Mutta olisko pöllö nyt kalajahdissa? Mutta sitten kettu tajusi, etteivät pöllöt inise! Kettu päätti, että pitää mennä katsomaan mistä ääni tulee.
Kettu sukelsi heinikkoon, ja lähti varovaisesti suuntaamaan kohti ääntä. Saavuttuaan äänen luokse kettu hämmästyi: sen edessä komeili valtava, punainen Kanadan lippu, jonka juurella mies väänsi suurta Jäämeren miekkakalaa leppäkertulle ruuaksi. Leppäkertulla oli iso nälkä ja halusi ison kasan lettuja ja mansikkahilloa, joita mummo oli aina tehnyt kun kettu ja leppäkerttu tulivat kalasta ilman saalista. Ja leppäkerttu lensi ison kiven luo. Hän sinulle suuren ilon luo.. ja lettuja sulle tuo, vaikka ei kalasaalista saanut.
Pöllö huhuilee: Hu-huu. Leppäkerttu lentää. Kettu saalisti jänistä, mutta syökin puuta. Leppäkerttu saa syödä kukkaa. Sitten kettu syö kalaa. Sitten eläimet kiipeävät puumajaan ja paikalle saapuu Peruna-Mies paistinpannun ja pekonin kanssa. Peruna-Mies nostaa housujaan piilottaakseen rekamiehen hymyn ja tarjoaa kaikille pekonia, mutta se ei maistu kellekään. Eihän nyt pekoni maistu enää lettujen jälkeen. Sen sijaan olikin mukava oikasta ottamaan aurinkoa. Aurinko paistoi kuumasti ja ketun silmät alkoivat luppasta… Kettu nukahti ja näki unta majavasta, ystävästään vuosien takaa. Majava varoitti kettua suuresta järvestä, mutta kettu juoksi yli järven. Kettu vaihtoi rannalla punaisen kesäturkin ylleen uintireissun jälkeen ja sitten siltä pääsi paskat housuun. Kettu konfirmoitui.
Kettu heräsi unestaan ja hyppi sen saman lammikon luokse, jonka oli unessaan nähnyt. Näki siellä kalan ja kiirehti kotiin hakemaan ongen. Paluumatkalla alkoi sataa ja kettu mietti mitä tehdä. Se päätti mennä kuusen alle suojaan. Siellä olikin jo karhu sadetta pitämässä. Kettu tiedusteli onko kuusen alla vielä tilaa? Karhua alkoi naurattamaan kettua katsellessa, se nauroi ja nauroi. Pyyhki välillä silmäkulmiaan, veti henkeä ja taas nauroi. Kettu katsoi karhua hämmästyneenä ja karhu vaan nauroi entistä enemmän, koska jänis ja orava, jotka läheisen koivun luona lymyilivät, olivat juuri kertoneet karhulle, että kello on jo paljon joten piakkoin pitää kömpiä peiton alle kettumamman viereen. Tästä suivaantuneena kettumamma päätti, että tänä juhannuksena eipä nukutakaan, vaan valvotaan koko yö!
Juhannuskokko sytytettiin, saunassa käytiin ja sitten oli ruokailun aika.. mutta oh ja voi! Ruoat olivat kadonneet, karhu oli käynyt syömässä ne. Oh nou. Taidampi lähteä ulos ja sielä olikin karhu istumassa moottoripyörän sivuvaunussa tyytyväisenä, joten kettu päätti heti pistää kypärän päähän ja hypätä moottoripyörän puikkoihin. Kettu ja karhu päristelivät kohti pohjoista. Yhtäkkiä edessä näkyi mielisairaala, ja kettu päätti olla pysähtymättä siihen, koska oli matkalla erikoiseen lomakohteeseen, joka sijaitsi aavan meren tuolla puolen. Sinne päästäkseen ketun ja karhun pitäisi löytää ilmalaiva.
Kettu ja karhu päättävät rakentaa itse ilmalaivan vapusta ylijääneistä ilmapalloista. Ilmaa kuitenkin tarvittiin ralliauton renkaisiin :) jolla liikkeellä oleva jänis oli joutunut pysähtymään tien poskeen renkaiden puhjettua. Kettu ja karhu päättivät siis auttaa pupua pulassa. Karhu ja kettu ryhtyivät täyttämään ilmapallon ilmalla jäniksen ralliauton renkaita, mutta ilmapalloissa ei ollutkaan ilmaa, vaan heliumia ja sitten jäniksen ralliauto nousi ilmaan.. (—>)