Eräänä päivänä eräs golfari oli pelailemassa Tampereella salanimellä Seppo Lohi, sillä hän oli laajalti tunnettu, eikä halunnut vetää huomiota liikaa puoleensa. Tavoitteena hänellä tänä päivänä oli tutustua Tampereen kauniisiin golfkenttiin. Sattuipa hänellä olemaan golf-GPS mukanaan, jolla hän päätti tallentaa reittiänsä kierroksensa ajan. Rennosti hän asteli ensimmäiselle tiille, merkitsi GPS:nsä ensimmäisen tiin koordinaatit, ja katsoi että edellä menevä ryhmä oli päässyt riittävän kauaksi .
Päivän teemaksi hän oli päättänyt ottaa rautamailapelin, sillä hänen piti saada sitä paremmaksi tulevia maailmanluokan kisoja silmällä pitäen. Bägistään hän otti rauta-2:n, asteli tyynesti pallolle, rento backswingi ja PLONK! Soketti! "Pitipä sattua", tokaisi Lohi ja lähti marssimaan pallon perään.
Perillä hän mielenkiinnosta tarkasti lyömänsä lyönnin GPS:stä. "Hmm.. Perus rauta-2 lyöntini pituus, mutta suuntaan 180 astetta tiiltä.". Pallo makasi sopivasti kuitenkin heinikon päällä ja Lohi päätti ottaa varman lyönnin ja otti bägistään rauta-7:n. Nyt ei Lohi enää säästellyt vaan tähtäsi suuntaan 45 astetta ja swingasi täysillä. Nyt osuma oli sen verran hyvä, että pallo suorastaan ampaisi taivaisiin ja suoraan aiottuun suuntaan. Lohelle tuli kiire juosta katsomaan, minne pallo päätyi. Juostuaan pallon päätepisteeseen, Lohi tihrusti GPS:stä lyöntiään. "Vau! Tällä huitaisulla löin 10 kertaa normaalin rauta-7 lyöntini verran!". Hän katsoi ympärilleen ja huomasi miljöön muuttuneen huomattavasti, sillä hän ei enää ollut golfkentällä. "Pöh, nyt pitäisi lyödä pallo takaisin kentälle".
Lohi otti bägistään rauta-5:n, sillä pallo makasi hieman heinikossa ja hänen suosikkimailansa oli nimenomaan rauta-5. Hän svingasi tuttuun rentoon tapaansa ja osui palloon kuitenkin niin jyrkästi että pallo lähti kuin luoti suuntana läheiset rakennukset. Lohi sulki silmänsä ja kuuli kuinka pallo osui erääseen rakennukseen, josta se lähti vierimään alamäkeen. Lohi lähti kiireen vilkkaa pallon perään, sillä hän oli päättänyt olla hukkaamatta yhtään palloa. Pallon vihdoin pysähdyttyä Lohi katsoi GPS:n ja totesi pallon lähteneen suuntaan 215 astetta ja menneen kahdeksan kertaa hänen normaali rauta-5 lyöntinsä. Maisemat alkoivat olla tutun näköisiä, mutta hän ei edelleenkään nähnyt väylää.”Sen täytyy olla pohjoisessa”, Lohi tuumasi ja otti PW:n bägistään ja löi normaalin PW lyöntinsä suoraan pohjoiseen.
Pallon laskeuduttua takaisin väylälle Lohi laski käyttäneensä jo neljä lyöntiä tähän reikään, rangaistuslyöntejä hän ei uskaltanut laskea. ”Olkoon”, totesi Lohi ja päätti lyödä vielä yhden lyönnin tällä väylällä. Hän otti bägistä kolmosrautansa, matkaa greenille oli hänen normaali rauta-3 lyöntinsä. Hän svingasi lujaa ja pallo lähti hieman oikealle kohdelinjasta, suuntaan 100 astetta. Pallo laskeutui tällä kertaa tasan hänen normaali rauta-3 lyöntinsä etäisyydelle ja suoraan reikään! Lievä hymy naamalla Lohi päätti poistua vähin äänin paikalta, sillä Suomen kentät vaikuttivat kovin haastavilta.
Samaan aikaan Matti Geokätkijä oli tulossa purkin piilostusreissultaan, taskussaan hänellä oli vielä yksi mysteerikätkö, joka vaati aihetta itselleen. Nähtyään herra Lohen seikkailut, oli päätös selvä: hän tekisi tämän toilailuista muistokätkön. GPS kaulassaan hän kävi ottamassa ottamassa reiän koordinaatit ylös. Sopiva paikka hänellä oli jo purkille katsottuna. Purkin piilotettuaan hän laski: Reiästä pitää lähteä suuntaan 166.4 astetta ja mennä 3.49 kertaa herra Lohen rauta-4:n lyönnin verran niin pääsee kätkölle. Löydätkö sinä tälle muistopurkille, jonka Geokätkijä kävi piilottamassa?
