Vätsärin erämaan maaperä on äärimmäisen kivikkoista, ja kivikoiden välissä on tuhansia pieniä järviä.
Myös suuren Inarijärven pitkät kiviset lahdet työntyvät erämaahan. Kallioperä muodostuu pääosin gneisseistä, joka on hieman ravinteisempi kasvualusta kuin esimerkiksi läntisessä Inarissa tavallinen granuliitti.
Vätsärin ylänkö on niukkapuustoista, ja soita on lähinnä erämaan eteläosissa. Karut nevarämeetkin ovat kivisiä ja rikkonaisia, paikoin märkiä ja hankalasti kuljettavia. Kivikkoisuuden ohella Vätsärin eteläosaa leimaa yhtenäinen mäntymetsä.
Alueen pohjoisosan koivikot tuhoutuivat 1960-luvulla tunturimittareiden suihin. Koivikot eivät sen jälkeen ole uusiutuneet, vaan osa alueesta on lähes puutonta.
Kaiken kaikkiaan Vätsärin erämaan kasvi- ja eläinlajisto on vaatimatonta karujen maiden lajistoa, josta puuttuvat todelliset erikoisuudet.
Kätkö sijaitsee lähellä Surnujärveä.
Lisätietoja Vätsärin erämaa alueesta: http://www.luontoon.fi/vatsari?inheritRedirect=true
Vätsärin säännöt ja ohjeet: http://www.luontoon.fi/vatsari/ohjeetjasaannot