Linnansaari keskellä Kajaaninjokea, joka aikoinaan kuohui Ämmäkoskena, on raunioineen tärkeä muisto vanhoista ajoista. Nämä rauniot pienellä, tasaisella saarella, jota vesimassat ovat hioneet satojen vuosien ajan, sulkevat sisäänsä monia salaisuuksia.
Asiakirjalähteiden perusteella tunnetaan hyvin nykyisen linnan rakennushistoria 1600-luvun alusta alkaen: linnan rakennustyöt käynnistettiin vuonna 1604 Ruotsin kuninkaan Kaarle IX:n, ”Kainulaisten kuninkaan” (Rex Cajanorum), käskystä. Kuninkaan käskykirjeissä osoitetaan linnan paikaksi saari Vuohengin koskessa ”Kieringen” eli Ämmän putouksen kohdassa.
Mutta eräiden lähteiden mukaan paikalla on sijainnut jonkinlainen rakennus jo aikaisemmin. Vanhat venäläiset historiatekstit, ns. annaalit, mainitsevat, että saarella on ollut ainakin jo 1500-luvulla linnoitus. Millainen Kajaanin vanha linna on ollut, siitä ei ole säilynyt kirjallisia tietoja. Ainoastaan venäläisillä on säilynyt linnasta muutamia mainintoja. Ior Bock on esittänyt Bockin perheen saagassa, että Kajaanin linnanraunioiden paikalla sijainneen entisen linnan kaivossa olisi ristiretkiaikainen aarre. Tarina johti yksityisen yrityksen suorittamiin maatutkaluotauksiin, joissa havaitun heijastuman tulkittiin viittaavan suurehkoon noin 2,5 metrin syvyydessä olevaan metalliesineeseen. Myöhemmin Oulun yliopiston tutkijat tekivät samanlaisia havaintoja. Kuitenkin joulukuussa 2006 Oulun yliopiston suorittamissa uusissa maatutkaluotauksissa ei enää löytynyt näyttöä metalliesineestä.
Oulun yliopiston tutkijat eivät kuitenkaan tienneet vanhasta tarinasta, jonka mukaan Oulujärven, Kainuun meren, pahamaineiset merirosvot olisivat ryöstäneet kaivossa olleen aarteen merirosvokapteeni Kaato Kanuunan johdolla ja paenneet sen kanssa Vimpelinvaaran kallioille. Viimeinen näköhavainto heistä on tehty juoksuhautojen luona nykyisen ampumaradan läheisyydessä. Kertomuksen mukaan merirosvot joutuivat piilottamaan aarteen Vimpelinvaaran louhikoihin päästäkseen karkuun takaa-ajajiaan. Pakomatkalla merirosvolaiva kohtasi kuitenkin karmaisevan kohtalon, sillä se seilasi suoraan toisen merirosvojoukon väijytykseen tukikohtansa, Ärjän saaren, kupeessa ja upposi taistelun päätteeksi vieden kaikki merirosvot sekä tiedon aarteen sijainnista mukanaan Oulujärven pohjaan. Aarretta ei ole koskaan löydetty ja tarina siitä vaipui unholaan sadoiksi vuosiksi. Nykyään legenda aarteesta elää enää suullisena perimätietona.
Lähteet:
http://iorbock.com/ekirjasto/kainuunsanomat/1996-08-04/kajaanin-linna-1/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kajaanin_linna