Valkkiasvuori on korkea kallioinen mäki Kaerlan kaupunginosassa. Nimi saattaa johtua siitä että vuorella on muinoin poltettu merkkitulia. Eteläpuolen rinteet ovat jyrkät. Pohjoispuoli laskuetuu selvästi loivemmin. Siellä on lehtomainen metsä, jossa kasvaa mm. pähkinäpensaita.
Valkkiasvuoren huippu kohoaa 50 metrin korkeuteen merenpinnasta. Noin 7000 vuotta sitten se oli pieni luoto Litorinameressä. Suomessa oli tuolloin lämmintä, vuoden keskilämpötila oli sama kuin nykyään Keski-Euroopassa. Tammi ja lehmus viihtyivät aina Oulujoen korkeudella.
Jos olisi tuolloin seisonut luodolla ja katsonut pohjoiseen, olisi nähnyt muutamia luotoja ja pieniä saaria. Aallot löivät Nunnavuoren muinaisrannan alimpiin kiviin. Kallio jolla nykyään sijaitsee Nättinummen vesitorni oli jo pieni saari. Pallivahan pallokiven huippu oli vedenpinnan tuntumassa, Pirunpesän yläosa oli jo kuivilla. Lentokentän tienoilla oli myös saaria ja luotoja. Ranta oli jossakin kauempana pohjoisessa. Asutus oli jo vakiintunut Suomeen. Rannikolla asui metsästäjiä ja kalastajia, maanviljelystä ei täällä vielä harrastettu. Elettiin kivikautta. Työkalut valmistettiin kavartsista, piistä sekä eläinten luista ja sarvista.
Etelässä näkyi lähinnä vain vettä. Vartiovuoren huippu saattoi pilkistää aaltojen välissä. Muut Turun keskustan kukkulat olivat vielä veden peitossa, Kaskenahteen päällä vettä oli noin 30 metriä, Kauppatorin päällä 45 metriä. Tuomiokirkon torni olisi noussut korkealle aaltojen yläpuolelle. Kauempana etelässä maanviljelys levisi hitaasti Balkanilta Italiaan ja itäiseen Eurooppaan sekä Mesopotaniasta Egyptiin. Viljeltiin ohraa, vehnää, hernettä, linssiä ja papuja sekä paimennettiin nautoja, vuohia ja lampaita.
Ihmisiä oli noin 5 miljoonaa. Kukaan ei osannut lukea saati kirjoittaa. Pyörän keksimistä piti odotella vielä 2000 vuotta.
Lähde: Matti Huurre; 9000 vuotta Suomen esihistoriaa ja Wikipedia.