Susikivet Traditional Geocache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(regular)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
HARTOLAN SUSIKIVET
Susikivet on erikoinen kalliomuodostelma Hartolan Sydänmaalla.
Pienehköllä metsäalueella, vain muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan, on puolisen tusinaa valtavaa kiveä. Maallikon silmään ja kartan perusteella ne eivät vaikuttaisi olevan peruskalliota vaan jäätävän kokoisia irrallisia lohkareita, joista suurin on kerrostalon kokoinen! Kivet ovat moneen suuntaan murtuneita ja haljenneita, kussakin on erikokoisia halkeamaluolia ja pienempiäkin kolosia jokaiseen makuun. Suurimmat luolat ovat useita metrejä pitkiä ja osa läpikuljettavia. Mitään laracroft-henkistä soihtu kädessä juoksemista ei ole luvassa kuitenkaan vaan enemmän nelivetomeininkiä, jossa kuteet rapaantuu ja pienuus on valttia. Otsa- tai taskulampun unohtajaa ottaa pataan, samoin pyhävaatteisiin verhoutunutta.
Nimi voisi viitata susien pesintään alueella, vaikka onkin vaikea kuvitella suden valitsevan pesäkseen kivisen luolan seudulla, jolla on paljon helposti kaivettavaa hietakangasta. Mutta miksei, mistäpä otusten sielunelämästä tietää. Tai kenties joku hukkakööri on ammoin pitänyt kallioilla niin äänekkäät ulvojaiset, että ovat päässeet paikannimistöön. Jos suden kohtaaminen pelottaa, niin siitä vaan: itsekin olen ollut aivan kauhuissani aina siitä asti kun kuulin mitä Punahilkalle kävi!
Suullinen perimätieto kertoo käpykaartilaisten majailleen viime sotien aikaan luolissa. Juttu voi tietysti olla tottakin, mutta toisaalta saman tarinan eri versioita kerrotaan vähän joka luolasta ja rotkosta. Kotiseudullani on esimerkiksi Jeremiaanluolat Kustavissa, Ryövärinluola Kuusistossa, Törsborgin luola Vepsässä ja Luolavuoren luola Turussa – jokaisessa kerrotaan majailleen milloin rosvoja, milloin sotaväkeä tai esivaltaa paenneita, milloin mitäkin. Tarinat ovat tietysti hyviä, varsinkin jos kertoja elää, mutta jotenkin epäuskottavia. Maassamme on tuhansia vuosia kuulunut arkitaitoihin turvekammien, umpilaavujen ja vastaavien majoitteiden teko. On vaikea kuvitella kenenkään varta vasten piiloutuvan hengenpitimikseen ahtaaseen, kylmään ja kosteaan luolaan, olletikin kun komeiden kallioalueiden ja ihmisenmentävien luolien sijainnit ovat peninkulmien säteellä jokaisen paikallisen tiedossa…
Mutta mitään tieteen viimeisintä sanaa paikasta, nimistöstä ja perimätiedosta minulla ei ole. Täydennetään kuvausta jos tietovaranto karttuu.
Kätkö:
Itse jemma on kivistä suurimmassa olevan luolan syövereissä.
Parempina aikoina luolakätköjen sijaintina annettiin suuaukon koordinaatit – siitä etsintä alkoi ja vihjeellä autettiin jos oli paha. Nykyinen geo-käytäntö sijainnin ilmoittamiseen on kaksiulotteinen ja ehdoton (kuvaus sopinee myös käytännön keksijöihin): tässäkin koordinaatit vievät nyt sitten kiven päälle useita metrejä purkin yläpuolelle, mutta siellä se ei siis tietenkään ole vaan suurimman luolan perukoilla. Ja se suuaukko? No, jos ette sitä löydä, niin tämä ei ole teitä varten!
Purkki on iso ja kätketty niin, että lampukas etsijä kyllä löytää, mutta sen verran piilossa, ettei heti osu sivullisen silmään. Mestan syrjäisyyden ei nimittäin kannata antaa johtaa harhaan, vaan täälläkin on riesana huonokuntoiset dokut: kaljapullot ja -tölkit jaksetaan juuri ja juuri raahata täysinä paikalle, muttei enää tyhjinä pois – varokaa siis sirpaleita! Varokaa ylipäätään kaikkea muutakin, varsinkin talvella: kalliot ovat täynnä jalan ja ihmisen mentäviä halkeamia – jos ei tiedä mitä tekee, voi käydä röpelösti (ja sitten oikein isolla rööllä!) eikä ihan toviin tarvi odottaa ohikulkijaa auttamaan…
Käykää toki kurkkaamassa ne muutkin kivet ja luolat, kun tänne asti vaivaudutte! Ja koska kuitenkin tulette autolla (vaikka fillarillakin pääsisi ja samalla kasvaisi kunto, mutta ei kun autolla pitää päästä tuli mitä tuli!), tuosta: N 61˚ 30.615 E 26˚ 07.780 löytyy parkki.
Additional Hints
(No hints available.)