Eräänä sunnuntaiaamuna kuuntelin radiosta aamulähetystä. Sieltä kuului vanhoja tunnelmallisia kappaleita. Nukahdin ja herätessäni tiesin, miten ensimmäisen large-kätköni sisustaisin.
Lähimmän talon asukkaat tietävät mahdollisesti tiellä liikkuvista oudoista kulkijoista.
Maasto keväisin ja syksyisin märkää, kumpparit tarpeelliset.
Mummon kappikello
Hiljaa mummon vanha kaappikello raksuttaa
Mummon pienen pirtin lämpimässä.
Mummo kutoo sukkaa hämärässä,
Sukkaa jonka lapsenlapsi saa.
Kerran oli kello nuori niin kuin mummokin,
Mutta siitä kauan on jo, kauan tietenkin,
Kello raksuttaa mennyttä aikaa.
Nuorikkona mummo kerran lahjaks kellon sai,
Silloin päivä oli mittumaarin.
Kellon tehnyt oli käsi vaarin:
Onni pirtin täytti, tottakai.
Päivät silloin lipuivat kuin joutsenet ne vain,
Riemu arjestakin teki silloin sunnuntain,
Kello raksutti onnea pelkkää.