Koivistonluoto on Porin 20. kaupunginosa. Sen naapurikaupunginosia ovat etelässä Metallinkylä, lännessä Väinölä ja pohjoisessa Kalaholma. Sen itäpuolella kulkee Kokemäenjoki, joka muodostaa Koivistonluodon kohdalla Porin ja Ulvilan kaupunkien rajan. Toisella puolella Kokemäenjokea on Suosmeri. Koivistonluoto kuuluu Väinölän koulupiiriin, ja sen postinumero on 28330.
Koivistonluodon historiaa:
Vanhoissa asiakirjoissa Koivistonluodosta on käytetty ruotsinkielistä nimeä Kråkfoten – variksen jalka.
Aikoinaan Koivistonluodon alue on ollut Kokemäenjoen suistoaluetta. Suistoalueella oli monia joenuomia ja luotoja. Joen uomat haarautuivat variksenvarpaiden tavoin eri suuntiin.
1700 luvulla Juho Antinpoika ja Anna Matintytär perustivat alueelle Kråkfoten nimisen torpan. Luotolan (luotolaisten) torppa perustettiin muutama vuosikymmen myöhemmin. Tässä yhteydessä alue sai Koivistonluoto nimen. Silloin alue kuului Ulvilaan.
1750-luvulla Harmaalinnan herra antoi alueelta tiluksia torppareilleen.
1800-luvulla aluetta hallitsi Koiviston kartano. Tiimannin luoto ja Kalaholman alue kuuluivat Sunniemen kartanoon. Koivistonluotoon perustettiin oma sähköosakeyhtiö 1924, yhtiön toiminta vakiintui ensimmäisten kylien joukossa Ulvilassa. Tiehoitokunta oli myös toiminnassa samoista ajoista lähtien.
Pitkään tiet olivat alkeellisia, eikä emopitäjä Ulvila hoitanut aluetta juuri lainkaan. Ulvila halusi päästä alueesta eroon ja Pori vastusti. Silloinen sisäministeri Urho Kekkonen vieraili alueella v 1938, hän puolsi liitosta, jotta alueen oloihin saataisiin korjausta. Todennäköisesti vierailulla oli vaikutusta, sillä Koivistonluoto liitettiin Porin kaupunkiin 1941. Alueen kehitys sai vauhtia, kun Outokumpu Oy siirsi tunnetuista syistä Imatralta kuparintuotantonsa Harjavaltaan ja Poriin. Aluksi yhtiön konttorikin sijaitsi alueellamme, Hemmintien päässä.
Kesäisin alueen aktiviteettia lisäsi Kokemäenjoella tapahtuneet tukkiuitot, kun Seikun- ja Pihlavan sahat tarvitsivat raaka-ainetta. 1940-luvun puolivälissä, asukkaiden mielestä, alueelle saatava asemakaava ratkaisisi ainakin osan alueen ongelmista. Lähialueiden tulvaherkkyys ja pengerrysasiat pitkittivät melkoisesti asemakaavan valmistumista ja osattiinhan silloinkin asioista valittaa. Asemakaavan laadinnan helpottamiseksi alue jaettiin kahteen osaan Koivistonluodontien toimiessa jakajana.
Asukkaita oli vuonna 1950 384, mutta heiltä puuttui nykyään itsestäänselvyydet, vesijohto ja viemäröinti. Itse rakennettua viemäröintiä oli monin paikoin Kokemäenjokeen, mutta toiminnassa oli toivomisen varaa. Lisäksi rakentamista haittasi ja luvansaantia pitkitti rakentamiseen tarvittavat poikkeusluvat, toisinaan rakennustuotteiden toimittamista perille haittasi kadunnimien puuttuminen ja asunnoista puuttui numerointi.