Lokomotiivi oli erikoinen ajoneuvo ja Suomessa ainutlaatuisena perin outo (ainoa laatuaan Suomessa). Siitä ei löydy enää dokumentoitua ensikäden tietoa, mutta paikkakunnalla kulkevan suullisen perimätiedon mukaan kysymyksessä on veturin tapainen, höyrykoneella kulkeva maantiejuna. Tämä lokomotiivi jaksoi vetää useita vaunuja, ja sitä varten oli rakennettu tie Syvänniemeltä, Saitan (Saittajärvi) lossin kautta Mömmölänlahden (nykyisin Kaislastenlahti) laivalaiturille. Veturi painoi 8200 kiloa ja tyhjät tavaravaunut noin 4100 kiloa.
Lokomotiivin hankkimisesta tehtiin periaatepäätös yhteistyössä Rosenius & Sesemanin ja Sourun ruukin kanssa vuonna 1867. Höyrysaha ja ruukki pyrkivät yksityistien rakentamisen avulla helpottamaan tuotteidensa vientiä. Veturin tehtävänä oli vetää 4-5 vaunun lasti Mömmölänlahteen. Suunnitelman toteutus tuli kalliiksi, sillä tiepohjan vahvistamisen lisäksi Saittajärven yli oli rakennettava käsikäyttöinen uusi lossi, jonka avulla lokomotiivi saatiin kuljetettua lasteineen toiselle rannalle.
Lokomotiivi kuljetti sekä höyrysahan lankkuja että Sourun takkirautaa lankuilla päällystettyä tietä pitkin. Saittajärven lossille saapuessaan lokomotiivi antoi äänimerkin kilometriä aikaisemmin, jonka mukaan paikka on saanut nimensä kansan suussa Piippausmäkenä.
Tie Mömmölänlahteen valmistui vuonna 1868 ja lokomotiivi aloitti toimintansa 1871. Matkaa sillä oli kuljettavana parinkymmenen kilometrin verran. Se ei kuitenkaan jatkanut toimintaansa kovinkaan kauaa (vain noin kolmisen kuukautta), sillä se upposi Saittajärven pohjaan 23.9.1871 n. Kello 14:30. Uppoamispaikalla oli vettä 9 metriä ja noin kolme metriä pohjamutaa.
Virallisten poliisipöytäkirjojen mukaan masinisti Theodor Westmanin ollessa pumppaamassa vettä, oli nuori Lovisa Airaksinen mennyt omin luvin veturin sisälle. Hän asui kahden virstan päässä Saittajärveltä ja oli lähdössä Viipuriin ja halusi hyvästellä tuttaviaan. Hyvästellessään hän oli pelehtinyt 15-vuotiaan veturinlämmittäjän Aron Myöhäsen kanssa. Veturinlämmittäjä oli tällöin lentänyt käynnistysmekanismia päin, jolloin veturi oli lähtenyt lautalta liikkeelle ja pudonnut järveen vieden syvyyksiin mukanaan Loviisa Airaksisen. Todistaja Adam Kääriäisen mukaan taas Loviisa Airaksinen oli vienyt kätensä käynnistysmekanismille.
Vanhojen lehtitietojen mukaan veturi olisi nostettu vuonna 1874 ja sen nostetut osat olisi mahdollisesti kuljetettu Venäjälle.
Kuva: Lokomotiivi oli englantilainen Marshall, josta kuvassa nuorempi malli.
Tie jolla kätkö sijaitsee on entinen Annikki-veturille tehty tie ja Karttulan kunnan aikaan tien nimi oli vielä Annikintie, mutta kuntaliitos Kuopioon vuonna 2011 muutti tien nimeksi Herman Saastamoisen tie. Tieuran Kaislastenlahden puoleinen pää on nykyisin nimeltään Annikki-veturin tie ja tieosuus Saittajärveltä Kaislastenlahteen päin tie on nykyisin Kalliorannantie.
Lähde: Keihästaival – Historian murros syvänniemellä (ISBN 952-91-3667-6)
Edit 3.6.2016 - Lisäsin vinkin kun naatit tuntuvat heittävän kohteessa riippuen laitteesta (itse mittasin koordinaatit Samsungin puhelimella)