Netistä löytyvän Aimo Kejosen laatiman tekstin mukaan Kelvän kiikkukivi on mitoiltaan 4,5 m pitkä, 3 m leveä ja 3-4 metriä korkea graniittigneissilohkare. Huimaa lohkareessa on se, että se tasapainoilee kalliolla puolittain runsaan metrin korkuisen jyrkänteen reunan yli kurkottuen. Isosta lohkareesta on irronnut molemmilta puolilta laattamaiset osat. Toinen osa makaa maassa kivipöytänä ja toinen on jäänyt pystyyn ja muodostaa suojaseinän ison lohkareen lipan eteen. Kejosen tekstin mukaan kiikkukivi nimensä mukaisesti myös liikkuu noin 5 cm verran jyrkänteeseen nähden poikittaisessa suunnassa. Kelvän kivi on siirtolohkare, joka on liikkunut jäätikön mukana nykyiselle paikalleen. Joskus muinoin paikallinen tietäjä on pitänyt kiveä parannuspaikkanaan. Tämän ymmärtää hyvin, sillä kun lohkaretta katsoo, täytyy vain ihmetellä niitä valtavia voimia, jotka sitä ovat aikanaan liikutelleet ja vielä kappaleiksi halkoneet. Ehkäpä tietäjä on ajatellut saavansa osan luonnon voimasta itselleen. Ainakin paikka on tehnyt tulijan nöyräksi ja kunnioittavaksi.
Annettu parkkipaikka vie jonkinlaiselle sähkökopille tms. Lyhytaikainen parkkeeraus sen eteen ei pitäisi haitata ketään. Purkin piilotuksen aikaan annetulta parkkipaikalta oli hieman haasteellista edetä kivelle metsätöiden vuoksi. Maassa oli paljon kaatuneita puunrunkoja ja kuivia pieniä ojia. Kun annetulta parkkipaikalta kaartaa aluksi vasemmalle, tavoittaa metsäkoneuran, jota myöten on helpompi liikkua. Mutenkin kätköllä käydessä kannattaa jättää oikealla sivulla oleva talo pihoineen rauhaan.