He odottivat hiljaisina puolisen tuntia, ja viimein se tuli. Oikealta, pitkin ketjua kulki käsky: Liikkeelle.
Hämärässä kuusikossa liikkui harmaita varjoja äänettömästi kohti rajaa. Edellä hiipivät konepistoolimiehet. Silmät tuijottivat rävähtämättä puiden sekaan, sydämet takoivat luonnottoman kiivaasti, ja kädet puristivat aseiden periä rystyset valkeina. Edellä oli metsään hakattu avoin rajalinja, jota myöten oli vedetty kaksinkertainen piikkilanka-aita. Lanka potkaistiin irti ja sen kirskuna tuntui särkevän korvia. Miehet pujottelivat raoista läpi, mutta Hietanen riehaantui, hyökkäsi päin aitapylvästä ja ärähti:
- Tiä auki taivast myäre!
- Älä jumalan tähden melua, varoitteli Koskela, ja Hietanen luopui yrityksestään jupisten kuitenkin:
-Kaikki saatanan tolppi tän pystytettän pisi metti! Mää en semmotti hyväksy!