Nukarin koulu oli Nurmijärven ensimmäinen kansakoulu. Nykyään rakennus toimii museona ja se kuuluu Nurmijärven museoiden toimipisteisiin. Ajatus kansakoulujen perustamisesta Nurmijärvelle oli alkanut itää 1860-luvulla, muutama vuosi kansakouluasetuksen antamisen jälkeen. Koulun paikaksi suunniteltiin alun perin Kirkonkylää, mutta myöhemmin kilpailevaksi sijoituspaikaksi tuli Uotila. Asia mutkistui, kun pitäjäläiset eivät tahtoneet päästä yksimielisyyteen koulun paikasta. Hankaluuksia aiheutti sekin, etteivät suunnitelluista rakennuspaikoista etäällä asuvat pitäjäläiset halunneet osallistua koulun kustannuksiin, koska heillä ei olisi mahdollisuuksia lähettää lapsiaan näihin kouluihin.
Raalan kartanon herrasväen taholla kyllästyttiin pian kunnan kouluriitaan ja he katsoivat lopulta parhaaksi oman koulun perustamisen. Mahdollinen tuleva kansakoulu ei heidän mielestään kuitenkaan hyödyttäisi kartanon alustalaisia, sillä matka olisi ollut liian pitkä lasten kulkea päivittäin. Matkaa Nukarilta Kirkonkylälle oli noin 12 kilometriä, joka lasten olisi pitänyt kulkea kävellen ja hiihtäen aamuin illoin. Koska alustalaisten hyvinvointi oli aina ollut Adlercreutzeille kunnia-asia, ei kartanon asioista silloin vastannut rouva katsonut nytkään voivansa antaa heidän jäädä kehityksessä jälkeen. Rouva Matilda Adlercreutzin perustama kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1873 ja se oli ensimmäinen varsinainen kansakoulu Nurmijärvellä. Koulu perustettiin Nukarinkosken vieressä tyhjillään olleeseen hirsirakennukseen, joka oli luultavasti toiminut myllyn työntekijöiden asuntotiloina.
Ensimmäisenä syksynä kouluun tuli 41 oppilasta Raalan kartanon maatyöläisten ja torpparien perheistä. Kartanoon kuului 1870-luvulla nelisenkymmentä torppaa, joista osa sijaitsi kosken rannalla lähellä nykyistä koulumuseota. Kouluun oli kuitenkin vapaa pääsy muillakin. Samalla tienoolla oli esimerkiksi kosken rannalla olleiden sahan ja myllyn työntekijöiden koteja, joiden lapset kävivät myös koulua. Koulun ensimmäinen opettaja oli Aleksandra Sivén (os. Nyholm, s. 1850) ja hän asui koululla. Tuohon aikaan myös lauantait olivat koulupäiviä, mutta kesäloma puolestaan nykyistä pidempi. Kurinpito oli nykyistä ankarampaa ja monenlaisista tehtävistä huolehtivat vuorollaan nimetyt järjestäjäoppilaat. Lauantaikoulupäivistä luovuttiin vasta vuonna 1968. Kansakoulu oli yleissivistävä laitos. Tavoitteena oli modernia yhteiskuntaa palveleva ja yleissivistävä koulu, jonka antaman perusopetuksen turvin ihmiset pystyisivät kehittämään itseään ja yhteisöään. Oppiaineisiin kuului tässä mielessä historia, maantieto ja luonnontieto. Lisäksi kouluissa tuli opettaa voimistelua, käsitöitä ja piirustusta. Siisteys- ja puhtausopetuksella pyrittiin vähentämään muun muassa keuhkotautia. Keskeisin oppikirja oli aapinen. Kirjoittamaan opeteltiin mustekynillä, joiden puhdistamiseksi jokaisella oppilaalla oli oltava oma mustekynänpyyhin.
Kouluruokailuna olivat alkuun eväsleipä ja –maito. Nukarin kouluun saatiin keittola vuonna 1944. Ruoka oli usein keittoja ja vellejä, joita koulun keittäjä keitti suuressa padassa. Oppilaat osallistuivat ruoka-aineiden hankintaan. Syksyisin koko koulu lähti opettajan johdolla puolukkametsälle. Saadut marjat survottiin ja säilöttiin suuriin tiinuihin. Niistä koulun keittäjä valmisti usein marras- tai jopa joulukuulle saakka kouluruuaksi ruispuolukkapuuroa. Mikäli marjoja ei retkipäivänä saatu poimittua tarpeeksi, oli jokaisen oppilaan tuotava kotoaan puuttuvat marjat. Koulurakennusta ei pidetty kovin käytännöllisenä, sillä käyttöön otettu vanha rakennus oli sisätiloiltaan hankala koulukäytössä. Luokkahuone oli aivan liian pieni suurelle oppilasmäärälle ja seinähirsien välistä veti talvisin kylmää ilmaa. Opettajan asuintilat jakautuivat kahteen osaan rakennuksen molempiin päätyihin.
Nukarin uusi koulu valmistui 1906 ja opetus siirtyi vähitellen kokonaan sinne. Uuden koulun kustansi Nurmijärven kunta, tosin edelleen Raalan kartanon lahjoittamalle tontille. Vanhan kansakoulun veistosalia käytettiin vielä 1950-luvulla, mutta muutoin rakennus jäi vähitellen varasto- ja asuinkäyttöön. Museoksi rakennus muutettiin vuonna 1981.
Geokätkö sijaitsee koulumuseon seinustalla, rakennuksen pihan puolella. Kätkörasia on tällä hetkellä tilapäinen johtuen kätkön siirtämisestä lähemmäs koulumuseota.