4G
4G on yleisnimitys neljännen sukupolven matkapuhelintekniikoille, jotka tulevat kolmannen sukupolven (3G) jälkeen. Suomessa 4G-nimitystä käytetään kahdesta eri tekniikasta; LTE ja DC-HSPA, vaikka ne eivät ITU:n alkuperäisen määritelmän mukaan olleet neljättä sukupolvea vaan perustuvat 3G-perustekniikan ja sen siirtonopeutta parantavien laajennusten käyttöön.
Tiedonsiirtonopeus
Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n vuonna 2008 julkaiseman määritelmän mukaan 4G:n huippunopeus päätelaitteeseen tulisi olla 1 Gbit/s hitaasti liikuttaessa ja 100 Mbit/s nopeasti liikuttaessa.
Käytännössä 4G:ksi kutsuttujen verkkojen nopeudet ovat merkittävästi alhaisempia, arviolta 10–100 Mbit/s vastaaonottonopeus ja 5–20 Mbit/s lähetysnopeus. NTT DoCoMon testiverkoissa tiedonsiirtonopeus on ollut hetkellisesti 300 Mbit/s ja keskiarvolla 135 Mbit/s.
Tekniikkaa
Euroopassa 4G-verkkojen käyttöön varatut taajuusalueet ovat 1 800 MHz ja 2 600 MHz. Suunnitelmissa on ottaa käyttöön myös vastikään muusta käytöstä vapautunut 800 MHz:n taajuusalue. DC-UMTS/DC-HSPA -tekniikka käyttää tavanomaisten 3G-päätelaitteiden tavoin 3G-verkkojen taajuuksia. Pohjois-Amerikassa on 4G:n käyttöön varattu 700/800 MHz:n ja mahdollisesti 1 700/1 900 MHz:n taajuusalueet, Aasiassa 1 800 ja 2 600 MHz, sekä Australiassa 1 800 MHz.
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/4G
4G is the fourth generation of wireless mobile telecommunications technology, succeeding 3G. A 4G system must provide capabilities defined by ITU in IMT Advanced. Potential and current applications include amended mobile web access, IP telephony, gaming services, high-definition mobile TV, video conferencing, 3D television.
Two 4G candidate systems are commercially deployed: the Mobile WiMAX standard (first used in South Korea in 2007), and the first-release Long Term Evolution (LTE) standard (in Oslo, Norway, and Stockholm, Sweden since 2009). It has, however, been debated whether these first-release versions should be considered 4G, as discussed in the technical-definition section below.
In the United States, Sprint (previously Clearwire) has deployed Mobile WiMAX networks since 2008, while MetroPCS became the first operator to offer LTE service in 2010. USB wireless modems were among the first devices able to access these networks, with WiMAX smartphones becoming available during 2010, and LTE smartphones arriving in 2011. 3G and 4G equipment made for other continents are not always compatible because of different frequency bands. Mobile WiMAX is not available for the European market as of April 2012.
Source: https://en.wikipedia.org/wiki/4G