Ruskea orava (Sciurus vulgaris) on tuttu niin metsien kuin pihojenkin vipeltäjä.
Se on ainoa selkeästi päiväaktiivinen nisäkkäämme.
Orava esiintyy runsaana koko Suomessa. Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä:
mustahäntäinen tumma kuusiorava, punahäntäinen vaalea mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen.
Orava on kuusen ystävä. Se syö mieluiten kuusen siemeniä, mutta niiden vähentyessä myös männyn siemeniä. Se pitää myös tammenterhoista ja pähkinöistä.
Risuista rakennettu pallopesä, linnunpönttö tai luonnonkolo on oravanpoikasten koti ja aikuisen oravan talvinen suoja. Pesä vuorataan lämpimäksi sammalilla ja jäkälillä. Pesiä on reviirillä useita.
Orava kiipeilee puissa ja hyppää puusta toiseen, maassa se liikkuu tasahypyin.
Oravan ääntely on säksätystä, undulaattimaista kujerrusta tai kurnutusta ja niiskuttelua.
Oravat istuttavat vuosittain tuhansia puita vahingossa, koska ne kätkevät terhoja ja unohtavat osan niiden kätköpaikoista.
Lähde:
Wikipedia
Luonnonsuojeluliitto
ORAVALLA PUUSSA
Oravalla puussa käpy oli suussa.
Askeleita kuuli, halli-koiraks luuli.
Hyppäs männyn oksalle,
loukkas pienen jalkansa sekä pitkän, pitkän pörröhännän."
-Suomalainen kansanloru
HUOM!
Olethan varovainen tavoitellessasi kätköä!
Käsittelethän oravan kotia hellin ottein. Älä irroita oravan kotia, purkki irtoaa erikseen.
Laitathan myös oravan "näköesteen" takaisin paikalleen loggaamisen jälkeen, emmehän halua että asukki jää petojen nähtäville.
Purkki on 7dl kokoinen pakasterasia, johon mahtuu pieniä vaihtotaroita ja kulkevaisia.