Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.
Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918 sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea, valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Molempien osapuolten sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta. Venäjä tuki suomalaisia punaisia pääosin luovuttamalla punakaarteille aseita. Saksan armeija tuki valkoisia hyökkäyksellä Etelä-Suomeen, noin 13 000 sotilaan vahvuisin joukoin. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Etelä-Suomen kaupungeissa maalis-huhtikuussa 1918; valkoiset joukot valtasivat Tampereen ja Viipurin, saksalaiset joukot valtasivat Helsingin ja Lahden. Punaisten hyökkäysvaihe helmikuussa 1918 päättyi lähes täydelliseen epäonnistumiseen. Saksa liittyi sotaan vasta huhtikuussa. Liittyminen lyhensi sotaa ja pelasti mm. Helsingin tuhoisilta taisteluilta.
Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja Saksan armeijan voittoon. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa, mutta maa siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin maailmansodan loppuajaksi. Saksan hävittyä suursodan suomalaisten joulukuussa 1917 saama itsenäisyys astui täysimääräisenä voimaan. Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningaskunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella.
Sodalle on annettu erilaisia nimiä, jotka heijastelevat eri historiallisten ajankohtien valtapoliittisia ja yhteiskunnallisia suuntauksia sekä ideologisia painotuksia. Tässä suhteessa värittyneimpiä nimiä ovat vapaussota, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Tasapainoisempia nimiä ovat kansalaissota, vallankumous, kapina ja veljessota.
VUOKSENNISKAN VANKILEIRI
18. toukokuuta 1918 kahdeksan punakaartilaista teloitettiin Harakan sahan lautatarhalla Imatralla. Suurin osa Imatralla teloitetuista punavangeista joutui Vuoksenniskan vankileirille ja sai tuomionsa paikallisen kenttäoikeuden toimesta.
Tieto ilmenee Työväenarkistosta löytyneestä Vuoksenniskan vankileirillä säilytettävien vankien päiväkirjasta, joka lienee harvoja kyseisestä leiristä säilyneitä dokumentteja. Ensimmäiset merkinnät vangituista on päivätty 8. huhtikuuta 1918 ja viimeinen 12. kesäkuuta. Sen verran tiedetään kuitenkin, että kaikkiaan on työväentalolla vankina pidetty noin 165 henkilöä, joista noin 20 teloitettiin. Päiväkirjaa piti yllä valkoisten Savo-Karjalan armeijakunta, joka ylläpiti Vuoksenniskan leiriä. Leiri sijaitsi vanhalla työväentalolla.
Toinen lähiseudun vastaavanlainen leiri oli Kuurmanpohjassa, mutta sieltä ei ole löytynyt oikeastaan mitään tietoa.
Tämä kätkö sijaitsee mahdollisimman lähellä vanhaa Vuoksenniskan sotavankileiriä.
Lähteet: Wikipedia ja Uutis-Vuoksen arkistot