Tämä kätkö on omistettu Laholinnan Jussille.
Olemme tallettaneet Sydän-Hämeen lehdessä (2.6.1994) olleen
lehtikirjoituksen, jonka otsikkona oli ”Lahonlinnan Jussi oli
onnellinen mies”.
Laholinna on torppa Sappeenkylän Heikkilän mailla. Torppaa ovat
kotinaan asuttaneet ainakin Elsa Laakeri (s. 1850, k. 1928) ja
hänen tyttärensä Maria Manta Laakeri (s. 1871, k 1936). Mantalla
oli kolme poikaa. Torpan viimeinen asukas oli Mantan poika Johannes
(Jussi). Jussi syntyi 1901 ja kuoli 1968. Hän oli aikanaan töissä
Haapamäen sahalla, mutta kesällä hän oli laivamiehenä. Silloin hän
liikennöi Luopioisten ja Hämeenlinnan välillä.
Artikkelin kirjoittaja kertoi: ”Jussilla oli tapana kauniina
kesäiltana istua tonttinsa kulmauksessa. Siinä aitansa päällä
istuen Jussi seuraili tiellä olevaa liikennettä. Pysähdyimme aina
jutustelemaan hänen kanssaan. Opimme tuntememaan hänet säntillisenä
ja aina puhtaissa pestyissä vaatteissa olevana miehenä. Siinä
tontin reunalla oli viivasuorissa riveissä klapipinoja. Tämäkin
puhui omaa kieltään torpan asukkaasta.
Opimme tuntemaan hänet viisaana ja sydämensivistyksen omaavana
ajattelijana. Meillä oli monia keskstelunaiheita. Ulkonaisesti
vaatimattomasta elämästään huolimatta Jussi oli onnellinen mies.
Auringon puolella elävä, tyytyväinen elämästään. Siksi tuntuikin
siltä, että hän aina osasi iloita elämästään.
Jussi oli antanut selityksen siitä, miksi hämärä laskeutuu
ihmisten henkiseen ajatteluun ja maailmaan. Se tapahtuu siksi, kun
ihmiset ylpistyvät ja kuvittelevat olevansa enemmän kuin mihinkä
pystyvät. Kun turhamaisuus alkaa rehottaa ja ihmiset ajattelevat
vain itseään ja mammonaa, silloin ei ole pitkä matka siihen, jossa
tahtoo asettaa itsensä aina toisten yläpuolelle.
Omalla olemuksellaan Jussi opetti meillekin tärkeän asian. Oppia
tyytymään elämässä. Hänellä oli kyky saada elämäänsä
valonpilkahduksia niin, että ne lämmittivät häntä sisäisesti ja
heijastivat näin valoisaa mieltä ulospäinkin.”
Kirjoittaja oli päässyt tutustumaan Jussin kotiin. Sisällä
kaikki oli siistiä ja järjestyksessä. Kaikki siellä kieli asukkaan
siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Jokainen esine, pannu ja
pata oli pestynä kumollaan omalla paikallaan. Pöydällä oli Uusi
testamentti ja virsikirja.
Laholinna on nyt tyhjänä, se maatuu ja lahoaa hiljakseen. Torppa
on meille muistuttamassa ihmisestä, joka näissä vaatimattomissa
oloissa eli tyytyväisenä elämäänsä. Nyt pirtti on kylmä, hiillos on
musta, pihapiirin yllä kutoo aika harsoaan.
This cache is owned to Jussi from Laholinna. He was the last
crofter in the small house. He was known as a frugal, systematic
and happy man.