Karjalla oli iso merkitys vanhan ajan ihmisille. Kotieläimet olivat asuinkumppaneita ja niistä oli eläminenkin kiinni. Jos lehmä ei lypsänyt tai lammas kasvattanut hyvää villaa, saattoi perheen toimeentulo ja elämä olla heikoissa kantimissa. Niinpä karjasta pidettiin huoli ja karjaonnea vaalittiin taioilla. Vieraita pelättiin, sillä vieraalla saattoi aina olla pahat mielessään ja karjaonni saattoi mennä pahantahtoisen muukalaisen mukana. Noitien sanottiin kokoontuvan nurkkamyllyihin tasaamaan villoja.
Yleensäkin saattoivat kateelliset naapurit aiheuttaa ikävyyksiä talon karjalle. Näitä ikävyyksiä tehdessään oli taikuus ja noituus monesti mukana ja jos lähellä oli noitia, saattoivat ne ottaa monenlaisia muotoja pahoja tehdessään.
”Pihattoon ei mielellään päästetty vieraita ihmisiä. Arveltiin niiden vievän onnen mukanaan. Paaston aikana kävivät kuitenkin noitaämmät salaa lampaita keritsemässä. Noitaämmien ajateltiin voitavan muuttaa itsensä joksikin esineeksi. Eräästä pihatosta oli talon trenki korjannut kaikki talikot ja lapiot pois. Kun hän tuli taas pihattoon, näki hän sontahajottimen siellä. Vihapäissään, kun se siellä vielä oli, löi hän siitä toisen haaran poikki. Mutta se olikin toisen talon emäntä, jonka jalka näin katkesi.”
Tämän kätkön lähellä on joskus sijainnut vanha pihatto, jonka kerrotaan palaneen pahantahtoisen naapurin taikomana. Sen kivijalan rauniot on yhä nähtävissä. Tiedä minkälaista muutakin noituutta sielläkin oli harjoitettu. Itse kätkö on jonkin matkan päässä paikasta, jotta kätköstä ei aiheudu turhaa häiriötä paikan mökkiläisille. Auto kannattaa jättää Tärtintien risteykseen missä on hyvin tilaa ja jos kätkön hakemisen jälkeen haluaa käydä itse paikalla, niin Tärtintietä voi kävellä hirvien ruokintapaikan tienoille. Itse kivijalka on rinteessä toisella puolella tietä.
Tämä kätkösarja esittelee Kustavin kummitustarinoita. Kummitus, aave tai haamu on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Hyvin usein kummitukset myös varoittavat jostain. Suomalaisissa kummitustarinoissa esiintyy kiusaavia ja houkuttavia henkiä kuten ihteriekkoja ja liekkiöitä, mutta tavanomaisimmin kummitukset pikemmin suojaavat ihmisiä, jotta nämä eivät joutuisi vaaraan tai tekisi pahoja tekoja. Hyvin usein kummitukset ovat esimerkiksi itsemurhan tehneitä naisia, joilla on taustallaan lapsen surma. Näillä tarinoilla pyrittiin varoittamaan tyttöjä tutustumasta poikiin liian läheisesti ennen avioliiton tuomaa turvaa. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään tuonpuoleiseen. Joskus kummitustarinoissa esiintyy myös erilaisia hirviöitä ja pelottavia näkyjä, joita ihmiset ovat ajatelleet nähneensä. Kummitukset voivat liittyä myös tiettyihin päiviin, kuten kirkollisiin juhliin tai esimerkiksi auringon- ja kuunvaiheisiin. Näistä ajoista tavanomaisimpia ovat täysikuulla tai vaikkapa juhannuksena ja kevätpäiväntasauksen (pääsiäinen) aikaan liikkuvat kumitukset ja noidat.
Kätköjä on yhdeksän, sillä salainen oppi kertoo erään vanhan kirjan mainitsevan, että 9 on olevaisen ja tulevaisen pyhä luku. Vaikka noituuteen ei nykyisin enää uskotakkaan, sopii leikkiin kuitenkin hyvin valita luvuksi sellainen, jolla on tekemistä magian kanssa. Tietenkään kätköillä itsessään eivät ole mitään taikuutta, vaan tarkoitus on esitellä kansanperinnettä joka on ollut voimakkaasti mukana myös Kustavin alueen kertomuksissa. Koska kätkösarja on tehty esittelemään Kustavin historiallisia tarinoita, ovat kätköt lähinnä melko helppoja löytää, vaikkakin ne on valmistettu niin, että pientä vaivaa on nähtävä. Viimeistään vihje paljastaa kätkön (paitsi silloin kun pitää ”piruilla”) Jokaisen kätkön tekotavasta voit myös löytää jotain kummitustarinaan viittaavaa.