Kätköily on mielestäni mukava harrastus, kun se vienyt minua mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja se on tuottanut minulle jänniä ahaa-elämyksiä. Monesti olen kiittänyt kätköttäjää, kun hän on kätkön tehnyt ja paikan historian esitellyt kätkökuvauksessaan. Kun rupesin suunnittelemaan ensimmäistä multikätköäni, niin en ajatellut kokevani samalla tavalla ahaa-elämyksiä kuin kätköjen kuvauksiin tutustuessani.
Jokapäiväiseen kauppareissuuni kuuluu kulkea seurakuntakeskuksen ohi ja olen aina ihaillut rakennuksen seinässä olevaa taideteosta. Tuostahan saisi hyvä multin alkupisteen. Mutta kenen työ se mahtaisi olla! Halusin hieman ”lihaa kätkökuvauksen ympärille”. Tutkiessani asiaa törmäsin ensimmäisen kerran Michael Schilkiin. Minulle kävi juuri niin kuin Omakotilehden artikkelin otsikossa kysytään vuodelta 2012. Hän on minulle hyvinkin tuttu, mutta kuitenkin tuntematon.
Helsingin kauppakorkeakoulun seinäreliefit ovat entisillä kotikulmillani, samoin Arabian tehtaan seinäreliefi entisellä duunin kulmilla. Entäs Mikkelin seurakuntakeskuksen seinäreliefi! Nämä kaikki kolme ovat Michael Schilkinin taideteoksia. Toivottavasti jaksat lukea Omakotilehden artikkelin, joka kertoo enemmän Michael Schilkinistä, etkä hyppää suoraan loppuun kätkön laskutehtävään.
Kuka Michael Schilkin?
Omakotilehden artikkeli 12.06.2012
Yksi 1930-1950-lukujen menestynyt suomalainen taiteilija käytti veistostensa materiaalina keramiikkaa. Mutta kuka? Tietovisailukysymykseen tarjotaan taatusti tarjolla kahta väärää vastausta: Wäinö Aaltosta tai Jussi Mäntystä. Hehän ovat tuon ajan tunnetuimmat suomalaiset kuvanveistäjät, mutta kummankaan materiaalia keramiikka ei ollut. Oikea vastaus on: Michael Schilkin. Siis kuka, useimmat kysynevät. Miten niin menestynyt? Ei ainakaan kovin kuuluisa. Suomalaisen keramiikkataiteen uranuurtaja on melkein unohtunut.
MICHAEL SCHILKIN OLI ARABIAN ENSIMMÄINEN kokopäiväinen taiteilija, jonka tehtävänä oli tuottaa keramiikkatehtaan materiaaleista nimenomaan taidetta eli unikkiveistoksia, reliefejä ja eläinhahmoja, joiden avulla valmistajan osaamista voitiin esitellä maailmalle.
Schilkin myös toteutti toiveen: 25 Arabia-vuotensa aikana hän teki tehdasta ja suomalaista keramiikkataidetta tunnetuksi etenkin pohjoismaissa, mutta myös paljon laajemmin. Ruotsin silloinen kuningas Kustaa VI Adolf hankki Schilkinin veistoksia kokoelmiinsa. Niitä ostettiin myös ainakin Oslon taideteollisuusmuseoon, Tukholmaan Kansallismuseoon ja Pohjoismaiseen museoon sekä Ateneumin taidemuseoon Helsinkiin. Belgian kuningas Boudouin ja kuningatar Fabiola saivat Suomelta häälahjaksi Schilkinin veistoksen.
SCHILKIN PALKITTIIN LUKUISIA KERTOJA kansinvälisillä foorumeilla, muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssä ja Milanon triennaleissa. Hän tuli tunnetuksi ja palkituksi suomalaistaiteilijana, vaikka oikeastaan oli täysin venäläinen – nykytermein pakolainen tai maahanmuuttaja, joka kirjaimellisesti ajautui Suomeen.
Schilkin syntyi 1900 Moskovan eteläpuolella Trubinon kylässä. Nikolai-isä oli kivenhakkaaja, mutta jo alle 10-vuotiaana Michailista (niin kuin pojan nimi Venäjällä kirjoitettiin) tuli orpo. Sen jälkeen hän lähti vanhimman veljensä Grigorin kanssa Pietariin hakeutuakseen räätälin oppiin. Neula ja lanka kuitenkin saivat jäädä, ja molemmat pestautuivat pian jonkinlaisiksi apupojiksi laivoihin. Grigori kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, joten jo ennen täysi-ikäisyyttään Michael Schilkin jäi ihan omilleen, kävi koulua ja teki erilaisia ansiotöitä.
Kesällä 1921 pietarilaisen purjehdusseurueen vene haaksirikkoutui Laatokalla. Schilkin kuului seurueeseen, jonka suomalaiset rajavartijat pidättivät. Kuulustelujen jälkeen Schilkin vapautettiin ja passitettiin Mikkeliin. Nuori mies pestautui maataloon rengiksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän muutti Helsinkiin ja sai töitä kuljetusliikkessä ensin hiilien lastaajana ja sitten autonkuljettajana.
AINA TAITELIJAN URASTA HAAVEILLUT Schilkin päätti täysi-ikäisenä opiskella taiteilijaksi. Syksyllä 1924 hän työn ohessa aloitti opinnot Taideteollisuuskeskuskoulussa Helsingissä. Kolmen vuoden peruskurssin jälkeen hän erikoistui vielä yhden vuoden muovailuun. Työt autonkuljettajana jatkuivat yhä, mutta nyt Schilkin veisti sen ohessa puisia korkokuvia ja koristeita huonekaluyritykselle.
Lopulta, 33-vuotiaana Schilkin sai esille ensimmäiset taideteoksensa. Alkajaisiksi Suomen Venäläisen Taiteilijayhdistyksen vuosinäyttelyyn ja pian myös Suomen Taiteilijain vuosinäyttelyyn, vaikka Schilkin ei ollutkaan vielä Suomen kansalainen.
Ensimmäinen palkinto tuli Simson ja Delila -veistoksesta 1936. Sen myötä Schilkin sai kutsun Arabian taideosaston johtajalta Kurt Ekholmilta: Arabia tarvitsi edustavia keramiikkatöitä Pariisin maailmannäyttelyn Suomen osastoon kesäksi 1937.
Schilkin ryhtyi työstämään keramiikkaa Arabian tiloissa iltaisin. Muutamassa kuukaudessa Ekholm vakuuttui Schilkinin taidoista, ja tammikuussa 1937 venäläissyntyisestä autonkuljettajasta tuli kokopäiväinen Arabian taiteilija. Vielä samana vuonna hän sai Suomen kansalaisuuden, jotta hänen työnsä kelpuutettiin maailmannäyttelyn Suomen-paviljonkiin.
SIITÄ ALKOI TIE KOHTI TAITEELLISIA VOITTOJA. Pariisin-työ palkittiin kultamitalilla. Samassa näyttelyssä muuten ensiesiteltiin myös Karhulan Lasitehtaan ja Alvar Aallon ”Eskimonaisen nahkahousut” -maljakko, mutta se ei päässyt palkinnoille. Myöhemmin maljakosta tuli juhlittu suomalaisen muotoilun ikoni, Savoy-maljakko eli Aalto-vaasi.
Nyt vaasin tuntevat kaikki, mutta mikä mahtoi olla Schilkinin palkittu taideteos. Se on päässyt kokonaan unholaan. Kuten Schilkin itsekin.
1940-luku oli vielä Schilkinin pohjoismaisten riemuvoittojen aikaa. Sotien runtelemalla Suomella ei ollut varaa osallistua suuriin kansainvälisiin koitoksiin, mutta Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Oslossa sentään näyttäydyttiin.
Juuri niistä – mm. Nordiska Kompaniet -tavaratalon lähes vuotuisista Arabia-näyttelyistä – Schilkinin töitä myytiin runsaasti Ruotsiin.
Uniikit eläinveistokset – tiikerit, leijonat, pantterit, apinat, jääkarhut, ilvekset, lampaat, vuohet – olivat juhlittuja mestariteoksia. Niiden pintakuvioita ja lasitteita pidettiin kekseliäinä ja hienostuneina, asentoja poikkeuksellisina ja kiinnostavina.
Pohjoismaiden nimekkäin keramiikkataiteilija, ruotsalainen Tyra Lundgren kirjoitti Schilkinistä: ”Hänellä on rohkeutta, dramaattinen mielikuvitus ja maalauksellinen väriaisti hänellä on kyky hyödyntää keraamisia tehoja hekumoiden kuin maalari.”
1940-LUVULLA SCHILKIN SAI USEITA TILAUSTÖITÄ. Näyttävimmät syntyivät Pauligin ja Fazerin tehtaille, Marian sairaalaan, Helsingin kaupungintalon henkilöstöruokalaan ja Kauppakorkeakoulun julkisivuun Runeberginkadulle sekä tietenkin Arabian omaan tehdasrakennukseen Hämeentielle. Ulkoseinää koristaa Vaasin maalaus -reliefi ja sisäportaikossa työt jatkuvat runsaina ja värikkäinä. Myös Arabian museon palvetutiski on päällystetty Schilkinin reliefein.
Ruotsalainen laivanvarustaja tilasi Ruotsin Valtion käsityöinstituuttiin Schilkinin suurimman työn: kolme metriä korkea ja kymmenen metriä leveä Käsityön kunnia -teos kertoo laivanrakennuksesta.
Schilkin teki 1950-luvulla Etelä-Amerikkaan suuntautuneen opintomatkan, minkä myötä hänen töihinsä tuli runsaasti kubistisia elementtejä, pelkistystä ja jopa intiaanien taiteen alkukantaisuutta. Omalaatuinen huumori kukkii kaikissa töissä läpi kuvanveistäjän uran.
Laajat julkiset, tilaustöinä valmistuneet reliefit – kuten vaikkapa kauppakorkeakoulun julkisivun kauppaa, teollisuutta, pankkitoimintaa ja opetusta kuvaavat korkokuvat – ovat varsin naturalistia ja esittäviä. Mutta niissäkin on mukana jotain hilpeää, esimerkiksi eri mannerten kansoja kuvaavissa teoksissa on paljon hykerryttäviä yksityiskohtia.
Pelkistävän modernismin ja muotoilun esiinmarssi söivät lopulta Schilkinin maineen. Arabian taideosaston uudet nimet – Rut Bryck, Birger Kaipiainen, Kyllikki Salmenhaara, Kaj Franck – saivat nyt näkyvimmän osan näyttelyissä, triennaleissa ja siten myös parrasvaloissa.
Schilkin kuoli melkein tasan viisikymmentä vuotta sitten, vain 62-vuotiaana, sydänkohtaukseen. Hänen työnsä Arabiassa jäi kesken. Taidetta ja hieman sarjatuotantoakin on kuitenkin runsaasti jälkipolvien ilona. Taidehuutokaupoissa Michael Schilkinin keraamisia reliefejä ja veistoksia on myynnissä tasaiseen tahtiin, eikä hintatasokaan ole järin mahdoton.
Esimerkiksi helsinkiläisisissä huutokaupoissa Schilkinin reliefin tai eläinfiguriinin saattaa saada muutamalla kymmenellä eurolla ja pienoisveistoksenkin parilla kolmella sadalla eurolla. Kansainvälisissä taidehuutokaupoissa Schilkinin uniikkiveistoksista on toki maksettu jopa 20 000 euroa.
Nyt vain odotellaan, että esimerkiksi Ateneum havahtuisi kokoamaan kattavan näyttelyn Schilkinin töistä.
Sitä ennen niihin voi tutustua vaikka Arabian museossa, jonne Kurt Ekholm kokosi jo 1948 mittavan Schilkin-veistosten kokoelman. Eläinten lisäksi Arabian museossa on runsaasti Schilkinin ihmishahmoja, muun muassa hurmaava ”Paleleva tyttö”.
Villa Gyllenbergin kotimuseon kokoelmissa Helsingissä on kolme Schilkinin veistosta. Kaikissa on kristillinen aihe, mikä varsinkin taiteilijan varhaistöissä oli varsin tavallista. Silti sielläkin huumori kukkii: Kauniin ja pitkän ”Rippitytön” helmoissa viattomuutta houkuttelee pitkähäntäinen pikkupiru.
http://omakotilehti.com/kulttuuri/kuka-michael-schilkin/
Mikkelin seurakuntatalo
Talvisodan ilmapommituksessa tuhoutuneen seurakuntatalon tilalle alettiin rakentamaan uutta seurakuntataloa pappila- ja virastorakennuksen yhteyteen syksyllä 1949. Rakennuspiirustukset laati arkkitehti Martti Välikangas. Rakennusta laajennettiin seurakuntasalilla ja Vuonna 1964 valmistui seurakuntasalin käsittävä kolmikerroksinen siipirakennus Otto Mannisenkadun katulinjaa mukaillen.
Seurakuntakeskus sijaitsee kaupunkirakenteellisesti keskeisellä paikalla lähellä tuomiokirkkoa. Vuosien 1951–1989 aikana rakennettu kohde on rakennusmassaltaan monimuotoinen. Arkkitehti Välikankaan suunnittelema korkea rakennusosa (1951) ja siipirakennus (1964) edustavat jälkifunktionalismia. Kohde on asemakaavalla suojeltu. Maakunnallisesti arvokkaaseen kohteeseen liittyy maisemallisia ja rakennushistoriallisia arvoja.
Mikkelin seurakuntakeskus sijaitsee tuomiokirkon puiston pohjoislaidalla Otto Mannisenkadun ja Savilahdenkadun kulmauksessa. Seurakuntakeskus muodostaa kerroksellisen rakennuskokonaisuuden, joka on rakentunut erivuosikymmenien aikana. Korkeassa ikkunattomassa päädyssä sijaitsee vuonna 1952 valmistunut keramiikkareliefi nimeltä "Vapahtaja kutsumassa kaikkia ihmisiä luokseen". Reliefin suunnitteli Arabian tehtaalla työskennellyt venäläissyntyinen Michael Schilkin.
http://esku.fi/asp/kohde_det.aspx?KOHDE_ID=20919
Kätkö on 2-pisteinen multi, jossa ei suuren suuria laskutehtäviä tarvitse tehdä.
1.piste on Mikkelin seurakuntakeskuksen luona. Auton voi pysäköidä kadun varteen. Talviaikaan kaupungissa on vuoropäiväpysäköinti käytössä, niin on syytä tarkistaa tilanne, mikä käytäntö on Otto Mannisenkadulla.
Autolla sompaillen vajaa kolmekilometriä, kävellen tai pyöräillen pääsee suorempaa, siis lyhyempi matka. Parkkipaikka löytyy kätkön lähistöllä. Kätkö on tavallinen putkilo niin kuin on kätköilijäkin, vaikka on harrastanut keramiikkaa omaksi ilokseen. Taiteilijat ovat erikseen, jotka tekevät hienoja purkkeja. Siispä kätkössä on logivihko ja otahan oma kynäsi mukaan! Ykköspisteellä sinun pitää selvittää ja laskea muutamia asioita, joilla saat selville kätkön koordinaatit
Edit 12.3.2018 Mitä parkkipaikkaa olin ajatellut kätkön julkistamisen aikoihin, niin sen julkisen tilan paikalle aletaan rakentaa. Kävin tsekkausreissulla lähistöllä. Niin puusto-nimisellä kadulla, jolla on pieniä kerrostaloja, on kadunvarsipaikkoja näin talvellakin. Mutta taitaa olla hieman pidempi kävelymatka purkille.
Kuinka monta henkilöä on reliefissä? A
Kuinka monta kapeaa pystysuoraa ikkunaa on reliefin vieressä seinässä? B
Laske kaikki mustat pylväät sisäänkäynnissä? C
Yhdessä pylväässä on kaksinumeroinen luku? E
N 61° 41.A*B*C+145
E 027° 14.A*E*C-687
Loggaukseen voi kirjoittaa omia kokemuksia joko tästä reliefistä tai jostakin muusta, mikä on herättänut ahaa-elämyksen omissa arkiympyröissä.
Lisätty 24.1.2017 B:hen sana "pystysuoraa", siis Kuinka monta kapeaa pystysuoraa ikkunaa...