Olipa kerran kolme pukkia, jotka asuivat vuoren rinteellä. Siellä ei ollut paljoakaan syömistä, mutta tien toisella puolen oli ruohoinen niitty. Niitylle päästäkseen pukkien oli kuljettava sillan yli. Mutta sillan alla asui ilkeä peikko. Eräänä päivänä Pienin Pukki astui kip-kop sillan yli.
- Kukas siellä kulkee minun sillallani? karjui peikko.
- Minä vain, Pienin Pukki, vastasi pukki lempeällä äänellä.
- Ahaa! Minäpä tulen ylös ja syön sinut, sanoi peikko.
- Älä syö minua, huusi Pienin Pukki. Minun iso veljeni tulee aivan kohta. Hän on paljon lihavampi kuin minä.
No peikko nurisi ja murisi, mutta päästi Pienimmän Pukin menemään.
Kohta Isompi Pukki astui kip-kop, kip-kop sillan yli.
-Kukas siellä kulkee minun sillallani? Karjui peikko.
- MINÄ VAIN, ISOMPI PUKKI, vastasi pukki.
-Ahaa! Minäpä tulen ylös ja syön sinut, sanoi peikko.
- ÄLÄ SYÖ MINUA, huusi Isompi Pukki. MINUN ISO VELJENI TULEE KOHTA. HÄN ON PALJON ISOMPI KUIN MINÄ.
No peikko nurisi ja murisi, mutta päästi Isomman Pukin menemään.
Kohta Isoin Pukki astui KIP-KOP, KIP-KOP sillan yli.
- Kukas siellä kulkee minun sillallani? karjui peikko.
- MINÄPÄ MINÄ! ISOIN PUKKI! huusi pukki.
- Ahaa! Minäpä tulen ylös ja syön sinut, sanoi peikko.
- TULE VAIN! huusi Isoin Pukki.
No, peikko tuli ylös. Mutta Isoin Pukki laski sarvensa tanaan ja puski peikon suoraan jokeen. Eikä peikkoa nähty enää koskaan niillä main.
Sitten Isoin Pukki meni toisten pukkien luo niitylle. Ruoho oli maukasta ja pukit söivät vatsansa niin täyteen, etta tuskin jaksoivat kävellä kotiin.
Pukit laiduntavat nyt muualla, mutta löydätkö Peikon jättämän aarteen sillan uumenista?
Koordinaatit osoittavat kartalla jokeen, sillä toista siltaa ei näy kartassa. Kartassa näkyy vain autoille suunnattu silta, ei kävelysilta.
Varovaisuutta sillalla, äläkä pudota kätköä! Jos niin kuitenkin käy, niin ilmoitathan siitä.
Purkkiin ei mahdu reissaajia.