Olen tutkinut omien kätköjeni tilastoja selvittääkseni, mistä
geokätköilijät pitävät. Eniten käyntejä keräävät helpohkot,
kaupunkiympäristössä olevat perusjemmat, joiden purkki on
mikrokokoinen. Se onkin ymmärrettävää, tuollaisia kätköjä on mukava
poimia vaikka ohikulkumatkalla, eikä tarvitse sonnustautua ja
varustautua kuten metsäretkille.
Tämä kätkön suunnittelussa olen ottanut huomioon harrastajien
mieltymykset ja se pyrkii nimensä mukaisesti olemaan monen etsijän
suosikki. Jos haluat nopeasti kasvattaa löytöpisteitäsi, se
onnistuu. Jos olet enemmän kiinnostunut ympäristöstä ja
historiasta, tutustuminen niihinkin täällä onnistuu. Mutta,
mutta... kaikkia ei voi koskaan miellyttää, eikä kävijälukuihin
kannata liikaa tuijottaa. Kaikenlaisilla kätköillä on kysyntää.
Tarvitaan sekä tusinakätköjä että järisyttäviä jemmoja.
Mistä geokätköilijät pitävät
Vanha
hautausmaa
Kätkö on Hämeenlinnan Vanhan hautausmaan laitamilla. Löydettyäsi
purkin voit vähän jaloitella ja tutustua hautuumaahan.
Kun vuonna 1777 annetulla kuninkaan päätöksellä kaupunki
siirrettiin nykyiselle paikalleen, sijoitettiin seurakunnan
hautausmaa kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kuningas määräsi, ettei
hautausmaata saanut sijoittaa kirkon viereen eikä edes kaupungin
sisäpuolelle. Sitä varten mitattiin 400 x 400 kyynärän (noin 240 x
240 m2) suuruinen alue Kaurialan pellolta.
Kaupungin laajentuessa hautausmaa jäi ennen pitkää asutuksen
keskelle. Niinpä lääkintöylihallituksen pääjohtaja K. F. von
Willebrand totesi virkamatkallaan 1866, että hautausmaan sijainti
oli epäedullinen kulkutautien leviämistä ajatellen. Kolera olikin
koetellut erityisesti Hämeenlinnaa noina aikoina. Uuden hautausmaan
paikaksi valittiin Ahvenisto. Se vihittiin käyttöön vuonna 1872,
jolloin hautaaminen Vanhaan hautausmaahan määrättiin lopetettavaksi
ja se jäi puistoksi, jonka seurakunta 1906 luovutti kaupungin
hoitoon.
Vanhalla hautausmaalla on runsaasti kukkaistutuksia ja puita.
Sitä on aikoinaan ympäröinyt aita, ensiksi puinen ja myöhemmin
rautaketju kivipylväiden varassa, mutta nykyään se on aitaamaton.
Vanhimmat muistomerkit ovat tykkänään kadonneet ja vain kymmenkunta
hautakiveä on ajalta 1820-1840. Nämä ovat tavallisimmin kookkaita
makaavia paasia. Pääosa säilyneistä risteistä ja kivistä on
peräisin 1850- ja 1860-luvuilta.
Kuvia hautamuistomerkeistä (Suomen
Sukututkimusseura)
Keskellä Vanhaa hautausmaata on nälkään kuolleiden muistokivi
(kartassa numero 1). Neljäsataa
suurina nälkävuosina 1867-68 nälkään ja tauteihin nääntynyttä lepää
täällä. Paasi pystytettiin 1958 Muistitiedon keräystoimikunnan
aloitteesta. Puuhamiehenä oli erityisesti asioitsija Harald
Toivola, joka on monen muunkin Hämeenlinnan muistolaatan ja -merkin
"isä".
Vuonna 1918 kaatuneiden saksalaisten soturien muistoksi on
pystytetty jyhkeä monumentti (n:o 2).
Muistomerkki oli alunperin Tähtipuistossa. Se siirrettiin Vanhalle
hautausmaalle 1962. Tähtipuisto nimettiin myöhemmin
Sibeliuspuistoksi. Hämeenlinnan ympäristössä tapahtuneissa
sotatoimissa kaatuneet saksalaiset haudattiin 2.5.1918 suurin
juhlallisuuksin. Kaatuneita oli kaikkiaan 16, heistä kolme
upseeria. Myöhemmin samaan paikkaan haudattiin Tuuloksessa
Syrjäntaan taistelussa kaatuneita saksalaisia. Nyt patsaan
jalustassa on 56 nimeä. Osa saksalaisista haudattiin ensin
Tuuloksen kirkkomaahan, sitten siirrettiin Tähtipuistoon ja
viimeksi tänne. Jotkut vainajat on siis haudattu kolmeen kertaan.
Wila Martinin ja Urho Heinäsen veistämässä paadessa on polvistunut,
päänsä painanut sotilas ja teksti "Suomen vapauden puolesta 1918
kaatuneille saksalaisille sotureille kiitollinen Hämeenlinna"
saksaksi ja suomeksi. Veistos on vuodelta 1921.
Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen isä Christian Gustaf Sibelius
on haudattu Vanhalle hautausmaalle (n:o
3). Christian Gustaf (Kristian Gustav) Sibelius syntyi
Loviisassa 10.12.1821, sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon
31.5.1860. Hän tuli Hämeenlinnan tarkka-ampujakoulun lääkäriksi
1859, toimi Hämeenlinnan tarkka-ampujapataljoonan ylilääkärinä ja
kaupunginlääkärinä 1.1.1861-.
1860-luvulla Christian Gustafin elämää hallitsivat onnellinen
avioliitto ja huolestuttavaksi kasvanut velkataakka. Kaupungin- ja
pataljoonanlääkärinvirkojen ohella rahaa toi kukoistava
yksityisvastaanotto. Christian Gustaf laski aivan realistisesti
voivansa olla 50-vuotiaana 1871 jo velaton mies. Toisin kävi.
1860-luvun puolenvälin katovuodet Suomessa kaatoivat Sibeliuksen
isän laskelmat ja veivät lopulta häneltä hengen.
Yksityisvastaanotto kuihtui pois yleisen hädän keskellä,
velkataakka kasvoi ja katovuosien aikaan yleistynyt lavantauti
koitui Christian Gustafin kuolemaksi 47-vuotiaana 31.7.1868.
Säveltäjä menetti isänsä alle 3-vuotiaana. Muistoksi hänestä jäi
pojalle vain muutamia tuokiokuvia ja hieman sikarin tuoksua.
Sibeliuksen suku
Näyttävimpiä hautuumaan muistomerkeistä on empiretyylinen
Nordenswan-suvun hautakappeli, jonka kupeella on kuvernööri
Rehbinderin aidattu perhehauta (n:o
4).
Otto Carl Rehbinder syntyi Rautalammilla vuonna 1797. Hän toimi
Hämeenlinnassa Hämeen läänin kuvernöörinä vuosina 1841-1863.
Rehbinderillä oli tehtävään hyvät edellytykset: kansan olojen ja
tapojen tuntemus, hallinnollista kokemusta, tarmokkuutta ja
velvollisuuden tuntoa. Lisäksi hänellä oli hyvä kielitaito, suomea
hän osasi täydellisesti sekä hallitsi hyvin myös ranskan ja venäjän
kielen. Rehbinderin todetaan olleen monessa suhteessa ajastaan
edellä oleva tarmokas ja toimelias hallintomies, luonnonsuojelija
ja raittiusasioiden edelläkävijä, joka teki useita aloitteita
asuinkaupungissaan havaitsemiensa puutteiden parantamiseksi. Hän
kiinnitti huomiota lisäksi kaupungin ulkoiseen kaunistamiseen ja
kaupunkikuvan kehittämiseen.
Hämeenlinnan puistojen kehittyminen pääsi varsinaisesti alkuun
Rehbinderin kuvernöörikauden aikana. Suurin työ oli
Kaupunginpuiston rakentaminen. Hämeen linnan pohjoispuolella
sijaitseva Pyövelinmäki oli vielä 1700-luvulla mestauspaikkana.
Siitä kuvernööri Rehbinder ryhtyi 1840-luvulla kunnostamaan
Kaupunginpuistoa eli Parkkia. Hän rakennutti jyrkille rinteille
maisemapuiston, josta avautui upea näköala linnalle. Alueelle
koottiin kiviaitoja ja myöhemmin maisemapuiston tyyliin myös
tekorauniot sekä erilaisia huvimajoja. Puistotyöt tehtiin paljolti
vankityövoimalla. Rehbinder erosi virastaan vuoden 1863 alussa ja
kuoli vuonna 1873.
Vanhan hautausmaan reunalla on ortodoksinen kirkko
(n:o 5), joka on arkkitehti Mika
Ernon suunnittelema 1962. Turuntien toisella puolella
sijaitsee Suomen kasarmin alue. Turuntien varrella olevat
tiiliset miehistökasarmit samoin kuin upseerikerhorakennus
ovat 1910-luvulta. Nämä venäläisen kasarmiarkkitehtuurin
tyypilliset tiilirakennukset on jäsennelty poikkeuksellisen
rikkaasti. Suomen kasarmillakin on geokätkö.
Suosikkikätkön pari on
Inhokkikätkö. Ne liittyvät toisiinsa. Ehkä
niinkuin jin ja jang, vaikka en tunnekaan kiinalaista
filosofiaa. Molemmat sijaitsevat Vanhan hautausmaan laitamilla.
Inhokkikätkö ei ole pikakätkö, löytääksesi purkin sinun on
tutustuttava hautuumaahan. Inhokkikätkö on tietenkin ns.
laskumulti. Geokätköilyn pohjoismaisessa foorumissa esitettiin
syyskuussa 2006 jopa aloite, ettei sellaisia kätköjä
piilotettaisi ollenkaan: Miksi tehdä laskumulti kun vaihtoehtojakin
on?
0 km: Hämeenlinna
Suosikkikätkö kuuluu myös sarjaan Suomen
nollapisteet. Kyseessä on Skelan perustama kätkösarja,
jonka jemmat ovat lähellä Tiehallinnon käyttämiä välimatkalaskennan
"lähtöpisteitä". Hämeenlinnan nollapiste on valtatiellä 3 Turuntien
sillan kohdalla.
Suosikkikätkö (= The Favorite cache) is planned according to the
likings of geocachers. I have examined the statistics of my caches
to find out what geocachers like most. I have nowadays 38 caches:
traditional, multi-stage and mystery caches, some are easy - some
difficult, some are in urban area - some in nature, micros, small
and regular containers.
Easy traditional micro caches which are in urban area have more
visitors than other cache types. It is very understandable - it's
easy to pick those caches on the way, there's no need to get packed
like for hikes to nature.
The cache is by the side of the old graveyard of Hämeenlinna.
When you have found the box, you can stretch your legs by taking a
little walk in the cemetary. You can find there e.g. the grave of
the father of great composer Jean Sibelius (#3 on the map) and monument of german soldiers who
died 1918 (#2).