MK - Mustiksen mysteeri Mystery Cache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(not chosen)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
MK!
Täältä löydät viimeisen MK-sarjan kätköistä - ja jos olet nopea, voit saada kätköstä Mustäkäsi-kirjojen kirjoittajan, Pauli Matikaisen allekirjoittaman diblomin tai kunniajäsenkirjan. Ainakin 20 ensimmäistä pääsee siis valitsemaan jomman kumman.
Mutta huomaa!
Yllä olevat koordinaatit eivät vie suoraan purkille vaan ns. Kapakan risteykseen, jossa ennen vanhaan kulkijat Viipurista Lappeenrantaan ja päinvastoin saattoivat ruokailla tai olla vaikkapa majoituksessa yön yli. Matkaa Kapakasta kätkölle on n. kilometri. Kätkölle pääset, jos olet kerännyt muista MK-kätköistä avainkoodit (kirjain = vain yksi numero. Joissain purkeissa saattaa olla vielä sekoittamassa vanha useanumeroinen koodi). Koordinaatit kätkölle selviävät seuraavan kaavan avulla.
N= 60.RM.TM(B+E) E = 028.H(R+K).T(A+M)H
Tarkista täältä, onko ratkaisusi oikea
MK! Here you can find the last cache of the MK-serie, and if you are quick enough you´ll get the diploma signed by the author Pauli Matikainen there. At least 20 first finders will get it.
But attention! The cordinates above don´t lead you straight to the cache but to the crossing called Kapakka, where passengers formerly could eat and stay the night when they were going from Vyborg to Lappeenranta or the other way round. It´s about 1 kilometer from the crossing to the cache.
You can get to the cache by collecting the codes from the other MK-caches (letter = only one number. There may be old 3-numbered kode. Don´t taje that). Then put only those numbers to the following code:
N= 60.RM.TM(B+E) E = 028.H(R+K).T(A+M)H
Onnittelut (ja pahoittelut) Jezman & Co:lle, jotka kiersivät 18.2. jo kaikki MK-kätköt, mutta tämä viimeinen ei ollut vielä valmis. Ville Saari oli myös aloittanut kätkösarjan aikaisemmin eli jo silloin, kun kaikki välipurkitkaan eivät olleet piiloissaan. Mutta tästä tämä alkaa. Kymmenen ekaa pääsee Hall of fameen!
************************************************************
*
Mustakäden suurristiritarien kunniataulukko / Hall of Fame
* 1. Löytäjä / Finder * Ville Saari (3.4.2007)*
* 2. Löytäjä / Finder * Viisikko (8.4.2007 *
* 3. Löytäjät / Finders * Outipapu ja Ecyrd (9.4.2007 *
* 4. Löytäjä / Finder * JasqMan (10.4.2007) *
* 5. Löytäjä / Finder * gap2x2 (11.4.2007) *
* 6. Löytäjät / Finders * Simotic ja mikko&sira (22.5.2007)*
* 7. Löytäjä / Finder * jhtribe (10.6.2007) *
* 8. Löytäjä / Finder * Kuki ja Kymis (12.6.2007)*
* 9. Löytäjä / Finder * Lokari (7.7.2007) *
* 10. Löytäjä / Finder * Harjus (8.7.2007) *
* ************************************************************
PS.
Koko lenkki ajeltuna maanteitä pitkin kätköltä kätkölle on n. 40 km.
PS. The whole route from cache to cache is about 40 kilometers long.
Alla on ote Pauli Matikaisen kirjasta
Mustakäsi ja neljäs muskettisoturi, Kirjapaja, 2001
There is a chapter from the book Mustakäsi ja neljäs muskettisoturi (Black hand and the fourth musket warrior, below, but unfortunately only in Finnish. Sorry
__________________________________________________________
Olkaa hywät!
VAROITUSKIRJE
- Lähdetäänks jo? Jasu kysyi jo kolmatta kertaa, kun me oltiin saatu varoituskirje valmiiksi. Se oli upea kirje, ja siinä luki näin: Tervehdys nirppanokat. Kosto kohtaa aina poikien kiusaajia. Greegah, bundolo! Mustakäsi. Kirjeeseen me oltiin vielä piirretty mustaksi maalattu hansikas, missä näkyi viisi sormea ja vähän roiskuvaa verta. Se oli upea kirje. Sitten me lähdettiin taas ratsastamaan yöhön kuin koston haltijat ja siirryttiin äänettömästi Päikän kodin aidan viereen. Siinä me tarkkailtiin hetki tilannetta ja nähtiin, miten Päikän huoneessa paistoi valo. Mutta niin se paistoi muistakin huoneista. Me vilkaistiin toisiimme ja nyökättiin. Se oli merkki, että me oltiin valmiina toimimaan. - Hiivitään nyt tuonne puutarhaan, ja sitten d´Artagnan menee liimaamaan tään ikkunaan, Repa kuiskasi käheästi. -Jasu voi jäädä tähän vahtimaan ja jos joku tulee, niin kissa naukuu varoitukseksi. - Selvä se, Jasu kuiskasi takaisin ja veti käden otsaansa. - Onnea matkaan vaan, herra d´Artagnan ! - Kiitosta, d´Artagnan suhautti lyhyesti ja vilahti Repan ja minun kanssa aitapensaan raosta pihalle. Se oli ensimmäinen kerta, kun me käytiin siellä, ja me toivottiin, ettei Päikällä olisi koiraa tai ei ainakaan vihaista. Me juostiin matalana viinimarjapensaiden suojassa ihan Päikän ikkunan alle ja pysähdyttiin siihen. - Kai tää nyt sitten on Päikän ikkuna? d´Artagnan kysyi äkkiä ääni väristen. - Tietysti se on! Laitetaan nyt ne sinitarrat, Repa kuiskasi pimeään, ja minä tunsin, miten minun sydän alkoi takoa kuin moukari. Sitten Repa alkoi kaivaa taskujaan, ja kun se oli niitä vähän aikaa kaivanut, se ähkäisi harmista: - Sinitarra taisi jäädä Jasulle! Odottakaa tässä, niin minä käyn hakemassa sen. - Selvä se, me sihahdettiin d`Artagnanin kanssa, ja Repa katosi näkyvistä. Se oli hädin tuskin tapahtunut, kun äänettömyyden rikkoi uroskissan riipaiseva mouraus! Silloin minun sydän teki voltin ilmassa, ja niin teki varmaan d´Artagnaninkin, sillä siinä samassa me rätkähdettiin molemmat viinimarjapensaaseen piiloon. Yritin katsoa, missä d´Artagnan on, mutta en nähnyt mitään, ja ajattelin juuri kuiskata sille kehuja nopeasta reaktiosta, kun sydämeni seisahtui siihen paikkaan ja olin vähällä huutaa ääneen - Jokin tarrasi nimittäin minua lahkeesta! - E...emme me mi...mitään pahaa olla tekemässä, minä kähisin anteeksipyytävällä äänellä ennen kuin huomasin, mikä minun lahkeeseen oli tarttunut se oli kissa! Ihan tavallinen, oikea kissa, ja minä hipaisin otsaani. Se oli kylmä kuin jääkaapista otettu! - Mitä sä oikein mumisit äsken? d´Artagnan kuiskasi kummissaan, kun Repa oli tullut takaisin ja me oltiin siirrytty taas ikkunan alle. - E..en oikeastaan mitään, minä yritin vastata tavallisella äänellä, mutta ei se varmaan ihan siltä kuulostanut. Onneksi me ei kuitenkaan joudettu siinä kauan juttelemaan, kun d´Artagnan oli saanut sinitarrat kirjeeseen ja pyysi meitä pyyläämään itseään ylemmäs. - Okei, me kuiskattiin ja kohotettiin d´Artagnan varovasti ilmaan. Kun se oli meidän olkapäiden tasalla, se sai ikkunalaudasta kiinni ja alkoi kiinnittää julistetta. Se oli hieno juliste, ja me tunnettiin nahoissamme, miten se tehoaisi Päikkään kuin nyrkki. - Tervehdys, nirppanokat. Kosto kohtaa poikien kiusaajia, d´Artagnan kuiskasi meille, ja me vastattiin sille, että greegah, bundolo. Sitten me virnistettiin ilkeästi pimeyteen kuin hyeenat - ja silloin kissa mouraisi taas! - Jasu! Repa parahti heti tukahtuneesti ja irroitti otteensa d´Artagnanista. - Joku tulee! Siinä samassa Repa sukelsi kyyryyn ja lähti vitomaan pitkin puutarhaa. Mutta minä ja d´Artagnan ei lähdetty. d´Artagnan jäi nimittäin roikkumaan ikkunalautaan maan ja taivaan välille, kun minä kyyristyin kippuraan nauramaan. - Ei se mikään Jasu ole, minä yritin hihittää Repan perään! - Se on kissa. Se on ihan oikea kissa! Mutta Repaa ei kuulunut takaisin. Ja silloin d´Artagnanin ote ikkunalaudasta lipesi. Se putosi seinänvierustaa alas kuin pommi ja suoraan Päikän isän syliin!
Additional Hints
(Decrypt)
Z + xnggbenxragrrg (Nagrrxfv, anvfrg)
Z + fhccbegvat fgehpgher bs gur prvyvat (Fbeel ynqvrf)