Kannuksen hautausmaa vihittiin käyttöön 13.07.1890 ja ensimmäinen sinne haudattu oli kaksivuotiaana kuollut Eeva Vilhelmiina Korpi
Hautausmaan 1990 luvulla käyttöön otetussa laajennusosassa sijaitsee 1981 valmistunut Mikaelin kappeli. Kappelin on suunnitellut arkkitehti Saara Juola.
Kannuksen vanhin hautausmaa sijaitsee kirkkotarhassa ja siellä ovat myös sodissa kaatuneiden haudat. Tautivaaran ja tilanpuutteen vuoksi kirkkotarhaan hautaamisesta oli luovuttava ja oli etsittävä uusi paikka hautausmaaksi. Sellainen löytyikin Mattilasta pappilan pellolta Ypyänojan varrelta, mutta 1860 perustettu Mattilan hautausmaa osoittautui alusta alkaen sopimattomaksi erittäin märän maaperän vuoksi. Tunnetaan tapauksia, joissa arkkua oli seipäin pidettävä veden alla, kunnes sen päälle saatiin lapioitua tarpeeksi maata, ettei se enää noussut pintaan.
Vuonna 1889 seurakunta osti Ojuankankaalta kahden hehtaarin maa-alue uudeksi hautausmaaksi. Kangas oli erittäin kivistä maata, eikä soveltunut sellaisenaan hautojen kaivamiseen, joten koko kahden hehtaarin alueelle oli ajettava 1,8 metriä täytemaata. Työ alkoi vuonna 1890 ja jatkui 50 vuotta. Jo ensimmäisenä vuonna maata saatiin kuitenkin ajettua tarpeeksi, jotta hautausmaa voitiin ottaa käyttöön.
Aikalaiskuvaus hautausmaan rakentamisesta
Antti Isohannin haastattelu (Julkaistu alunperin Keskipohjanmaa lehdessä 1956)
-Se on varmaankin Suomen ainoa hautausmaa, johon jokainen lapiollinen maata on tuotu muualta, usein monien kilometrien päästä. Koko kangas puhdistettiin kivistä ja niistä rakennettiin lähes kaksi metriä korkea ja yhtä leveä kiviaita neljä hehtaaria käsittävän hautausmaan ympäri, jonka jokainen sivu on kaksisataa metriä. Ja tämä mahdottoman suuri laari täytettiin muualta ajetulla maalla. Työ kesti viisikymmentä vuotta, mutta nyt se on kauneimpia hautausmaita.
Ojuan maa-alue ostettiin Syrin Jannelta, joka asui sillankorvassa, sittemmin Aaltolan talona tunnetussa paikassa. Se oli Jokelan numeron maata, kun seurakunta sen osti. Kun työ aloitettiin, ensiksi tehtiin aita. Tuumana oli aluksi, että kun kivet poistetaan, niin sitten päästään hautoja kaivamaan. Mutta se oli vieläkin niin kivistä ja kovaa, ettei siinä ollut yrittämistäkään. Tuumat tuli heti siksi, että maa on ajettava muualta. Kivet saatiin aitaan, pienemmät kantamalla ja isommat veettiin miesvoimalla kivireellä. Oli vielä paarejakin neljälle miehelle. Ja aita tehtiin niin kuin kiviaita tehdään, isot kivet reunalle ja pienemmät keskelle. Oman kylän mies toimi mestarina, taisi olla Annalan Maunu. Yhtään kiveä ei särjetty, eikä räjähdysaineita käytetty. Passeli kivi haettiin paikkaansa, eikä kankia isompia työkoneita ollut. Aita tehtiin yhtä kyytiä ympäri asti.
Maan ajon rasitus tuli manttaalin mukaan. Niiden piti ajaa, joilla oli hevonen, toiset olivat kankimiehiä. Maata ajettiin monesta paikasta, läheiseltä Raonhaalta suurin osa, otettiin myös jokirannasta kansakoulun kohdalta ja Vähäraosta Kytövainion tyköä.
Myös pappilan maista ajettiin, siellä oli hiekkakerrosta noin puolitoista kyynärää ja ruokamulta luotiin sivuun, että päästiin hiekkaan käsiksi. Kirkkoherrakin oli sitä mieltä, että maa vain paranee, kun se poistetaan. Sitä otettiin aika leveästi, saattoi olla aluetta hehtaarin verran. Sitten paikka tehtiin pelloksi uudelleen. Se paikka (vanhan yhteiskoulun kohdalta ylöspäin) on nyt vähän matalampi.
Myöhemmin, kun ajomatka tuli aina vain kauemmaksi, valittivat eräät pitäjäläiset maaherralle ja ajo loppui siihen. Loppuja onkin sitten ajatettu automiehillä Annanmäestä.
Kätkö ei sijaitse kiviaidassa, jätä se siis rauhaan.
Kätkölle on kirkkoherran lupa.
Käytetyt lähteet; Hanni, Eero: Kotoisin Kannuksesta, Kannuksen seurakunnan www sivut.