Tampereen Lehtisaari Traditional Geocache

*********************************************************

Lehtisaari Sijaitsee Viikinsaaresta noin 400m länteen. Sille tyypillistä on kalliorannat, saarta kiertävät polut sekä useat ikivanhat jättiläispuut. Koska puut kasvavat harvakseltaan, maasto kohoaa reippaasti vedenpinnasta eikä pusikkoa ole, on saaresta hienot näkymät joka suuntaan. Saari on säilynyt aika koskemattomana, vaikkakin rannoilla on lukematon määrä nuotiopaikkoja. Saari on helmi Tampereen "kainalossa", eikä geojästeistä juurikaan ole pelkoa!

Poikkesin tänne ensimmäistä kertaa eräällä melontareissulla, elokuisena iltana auringonlaskun aikoihin. Totesin että saari on kätkön arvoinen ja pienellä hakemisella löysinkin mielestäni hyvän paikan. Palasin seuraavana iltana kätkötarvikkeiden kanssa todetakseni että valitsemaani paikkaan ei saisi purkkia mahtumaan, eikä GPS-satelliittejakaan juuri näkynyt. Ilta oli vaihtumassa yöksi - hämärä laskeutui päälle - joten pikapika-vauhtia etsin uuden paikan.
Hmm, poikkesin päivänvalon aikaan ja kiersin saaren rantoja pitkin, joten todettakoon että vain saaren keskiosat ovat säilyneet aika koskemattomina, rannoilla on retkeilty runsaasti.

Vaikka Terrain-tähdistö on suuri, niin itse kätkön kohdalla riittänee ** Tarkoitukseni ei ollut tehdä vaikeaa kätköä (vaikkakin vesikulkuneuvottomalle paikalle pääseminen on todella haastavaa), vaan esitellä luonnoltaan, maisemiltaan ja sijainniltaan erikoinen paikka.

Kesäisin saarelle pääsee ainostaan omalla veneellä tai kanootilla. Vaikka kätkö hautautuu talvella lumeen, ei sen löytäminen liene ylivoimainen tehtävä. Huom!Pyhäjärven jää on yleensä paljon Näsijärven jäätä heikompi, sillä Tammerkosken virtaus vaikuttaa vielä varsin kaukana itse koskesta. Jos etsit kätköä alku- tai lopputalvesta, on viisainta lähestyä saarta Pirkkalan suunnasta. Talvella jäätä pitkin tultaessa maaston vaikeusaste lienee ***, jään kantavuudesta tulee varmistua etukäteen.

*********************************************************

Alla vanhaa tietoa, ei nykyisin enää saatavilla netisssä:

-------------------

Kaidesaarikin meni että kalahti!
Viikinsaari - muinainen Jumalasaari - on kaikkien tamperelaisten loistava kesäkeidas. Satoi tai paistoi, saaressa riittää toimintaa, jota tarjoavat paitsi saaren ravintola, myös ennen kaikkea Tampereen kaupunki.

Tämä jumalainen saari sijoittuu oivallisen laivamatkan päähän, eikä ihme, että se on yli vuosisadan ollut tamperelaisten mielipaikka kesäisten askareiden suhteen. Mutta kurkistetaanpa hieman saaren värikkääseen historiaan!

Seppo Suvanto kirjoittaa Tampereen historian ykkösosassa, kuinka Nuolialan isäntä Sipi Erkinpoika sai sakkorangaistuksen, koska oli varastanut heiniä Viikin kartanon isännän Eerik Simonpojan saarelta.

Suvannon käsityksen mukaan kyseessä oli nimenomaan Viikinsaari - sakkoluettelossa esiintyy kuitenkin Jomasari, mikä voitaneen tulkita Jumalasaareksi. Nimen alkuosa näet liittyy samaan kantaan, kuin suomen kielen jumala-sana. Alkukin on sama kuin ahvenanmaalaisessa pitäjännimessä Jomala sekä muinaisten permalaisten jumalannimessä Jomali, josta Islannin saagat 1200-luvulta kertovat.

Nokian Viikin kartanon läheisyydessä taas on sijainnut Junturin-mäki tai Junkkarinmätäs, joka olisi perua uhripaikasta, jossa on palvottu Junkkari-nimistä jumalaa. Viikin kartanon seudulla olisi siis ollut uhripaikkoja, ja kartanon "maalliset" omistajat, rälssimiehet 1300-luvulla ovat hyvinkin voineet jättää saaren nimeen sen historiallisen viittauksen uhripaikkoihin. Eli kertaus vielä: nykyistä Viikinsaarta on joskus mitä todennäköisimmin tituleerattu Jumalasaareksi.

Leskirouva ryyppäsi Viikinsaaren
Sitä tuskin tiedetään, koska saaresta tuli Kaidesaari - ja miksi. Alun perin Kaidesaaria oli kaksi: pienempi (eli nykyinen Lehtisaari) ja isompi (nykyinen Viikinsaari). Joissakin asiakirjoissa, muun muassa maanmittaus- ja lainhuudastuspapereissa puhutaan myös Kaitesaaresta. Tosin vielä vuonna 1881 eräässä kartassa on saaret merkitty maininnalla "Större och mindre Kaidesaari", vaikkakin nimet olivat jo vaihtuneet.

Tarina kertoo, että joskus 1800-luvun alkupuolella saaret omisti Nuolialan kylän Nikkilän talon raskaasti juopahtava leskiemäntä. Hän kuulemma myi saaret Viikin isännälle yhdestä viinakannusta. Kun "kauppahinnan" viimeinenkin pisara oli huljahtanut rouvan kurkusta alas, kerrotaan hänen tokaiseen: "Kaidesaarikin meni että kalahti".

Kun saari joutui Viikin kartanolle, saarta ruvettiin kutsumaan Viikinsaareksi. Kun höyrylaivaliikenne ehätti Pyhäjärvelle, laivat luonnollisesti lipuivat myös Viikinsaaren ohitse. Leipuri Tallqvist sai viritteli ajatusta kesäravintolasta, ja sellaisen hän avasikin piti Viikinsaaressa vuonna 1866. Muutamaa vuotta myöhemmin Tallqvist rakennutti Onni-nimisen veneen, joka sitten kuskasi väkeä Viikinsareen juhlimaan. Vuonna 1881 hän osti saaret Viikin kartanolta 10 000 markan hintaan.

Kesäravintolat olivat 1800-luvun lopulla kovasti suosiossa, ja Viikinsaari kohosi yhdeksi kehutuimmaksi. Saareen kulki säännöllinen laivayhteys Laukontorin laiturista. Tallqvistin kuoltua Tampereen kaupunki osti saaren omakseen 15 000 markan hinnasta - summa otettiin kaupungin anniskeluvoittovaroista. Vuonna 1895 kaupunki rakennutti saaren uuden ravintolan. Vuodesta 1901 saari annettiin vuokralle Tampereen työväenyhdistykselle.

Viikinsaari on ollut tärkeä tamperelaisten urheiluseurojen ja eri järjestöjen kesätapahtumien näyttämö. Viime vuosisadan loppuvuosina saaren liepeillä järjestettiin soutu- ja purjehduskilpailuja. Vuosisadan alkupuolelta lähtien seurat ja eri ammattiosastot järjestivät kesäisin Viikinsaaressa huvitilaisuuksiaan. Vuonna 1919 järjestettiin ensimmäisen kerran Viikinsaaren ympäriuinti - into tosin lopahti heti, mutta vuodesta 1938 perinnettä on jälleen jatkettu.

Leijonat tyrkyllä saareen
Työväenyhdistys kuljetti väkeä juhliin omalla moottoriveneellään Tarmolla vuodesta 1910. Seuraavalla vuosikymmenellä porukkaa kyyditsi muun muassa Viikinsaari-niminen moottorivene, isompien paattien ohessa. 1930-luvun lamavuosina työttömille järjestettiin töitä Viikinsaaressa: kaupungin eteläisintä luonnonpuistoa raivattiin ja tasoitettiin.

Tulkoon vielä mainituksi, että kun Tampereen edesmennyt kaupunginjohtaja Erkki Napoleon Lindfors vieraili Puolan Lodzissa vuonna 1960, hän sai ystävyyskaupungin isänniltä lahjaksi kaksi leijonanpentua. Nimensä ne saivat yleisöäänestyksellä: Tam ja Pere havaittiin yllätys yllätys parhaimmiksi. Pentujen sijoituspaikaksi kaavailtiin - ehkä hieman lyhytnäköisesti - myös Viikinsaarta. Näistä ajatuksista luovuttiin asiantuntijaväen kehoituksesta, ja niin sai vuonna 1964 alkunsa Tampereen eläintarha nykyisen Tampere-talon paikalla. Mutta se olisi jo toisen tarinan paikka.

Nykyään Viikinsaarta hallitsee menestyksellä kaupungin kulttuuritoimi, joka järjestää erilaisia kursseja ja tapahtumia saaressa kesäisin harva se viikko. Syksyisin Viikinsaari laskeutuu ansaitsemaansa talvilepoon.

© Jari P. A. Niemelä 1996

Kirjoituksen lähteinä käytetty muun muassa seuraavia:

    * Koivisto, Tuomo: Viikinsaaren ympäriuinti Suomen vanhin uintimaraton (Tammerkoski 8/96)
    * Alhonen-Salo-Suvanto-Rasila: Tampereen historia I (Tampere 1988)