MK 4 - Likkojen luola Traditional Cache
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätkö sisältää koordinaattipätkän kätkölle Mustiksen mysteeri.
Löytyy varmaan talvellakin (jos jaksaa mönkiä vähän lumessa). Pienehkö, pikkaisen microa pienempi, musta purkki.
You can reach it quite surely in the winter, too. (If you don´t fear to wade in snow a little bit). Quite a little, black, smaller than micro, canister.
___________________________________________________________________________________________ Tämä on Pauli Matikaisen Mustakäsi-kirjasarjaan perustuva kätkö numero 4/8. Paikat on valittu kirjojen ”oikeilta” tapahtumapaikoilta muutamia lukuun ottamatta (koska noille paikoille ei enää nykyään voinut kätköjä perustaa). Kätköpaikat ovat kuitenkin sellaisia, missä nuo tapahtumat olisivat yhtä hyvin voineet tapahtua.
Lue lisää kätkösarjan "synnystä ja ohjeista" MK 1 - Meidän koulu -kätkön info-osasta.
This is cache number 4/8 from a series of caches created on the basis of Pauli Matikainen’s Mustakäsi- books. Read more information about "the birth and instructions" of this MK-serie in the page MK 1 - Meidän koulu.
Alla on ote kirjasta: Salaseura Mustakäsi, 1986, WSOY, luku 7
There is a chapter from the book Meidän talvi (Our winter) below, but unfortunately only in Finnish. Sorry.
Olkaa hyvät! - Here you are!
Likkojen luola
Kun me seuraavalla viikolla oltiin metsässä seikkailemassa, me törmättiin likkoihin.Ne olivat lesoja eivätkä puhuneet meille mitään, vaikka me kyseltiin, miksi ne olivat metsässä. Ne supattivat vaan keskenään ja tirskuivat niin kuin likkojen tapana on ja olivat olevinaan kamalan salaperäisiä. Kun me oltiin vähän aikaa kyselty ja yritetty jutella niin kuin ihmiset yleensäkin eivätkä likat vieläkään muuta kuin tirskuivat, meitä alkoi ärsyttää, ja me jätettiin ne siihen seisomaan ja lähdettiin. - Tai siltä se ainakin näytti! Ei me tietenkään tosissaan minnekään kauemmas menty, vaan heti, kun me päästiin likkojen näkyvistä, me mentiin pensaaseen suunnitellemaan. - Mennään vakoilemaan niitä! Jasu ehdotti, eikä siinä sen kummempia suunnitelmia tarvittukaan, kun me hivuttauduttiin takaisin ja nähtiin, kun likat katselivat ympärilleen ja lähtivät hiippailemaan metsään päin. Me seurattiin niitä vähän matkan päästä piiloista, eivätkä ne huomanneet mitään. Kun me oltiin seurattu niitä melkein kilometri, me tultiin yhden ison aukion reunaan. Siinä ihan lähellä oli myös iso kivi, ja siinä kohdassa likat hävisivät näkyvistä. Me hiivittiin tietysti lähemmäksi ja oltiin jo melko lähellä kiveä, kun me alettiin kuulla likkojen supatusta. Me ihmeteltiin sitä, kun mitään ei näkynyt, mutta sitten Jasu näytti merkin, ja me huomattiin, että kiven vieressä oli aukko, ja että likat olivat rakentaneet siihen luolan. Se oli puoleksi maan alla ja puoleksi ison kiven ja risuista rakennetun seinän välissä. Se oli aika hieno luola ja hyvin maastoutettu. Ainakin likkojen tekemäksi se oli hyvä luola. - Jäädään tähän vaklaamaan, Jasu ehdotti taas, ja me siirryttiin vähän parempiin paikkoihin, joista näki luolalle, mutta oli itse piilossa. Meni jonkin aikaa ennen kuin likat tulivat ulos. Eikulla oli jokin rasia ja pieni lapio kädessä. Päikällä oli kynä ja paperia. Sitten ne lähtivät kävelemään metsään päin. Me hiivittiin tietysti perässä ja ihmeteltiin, mitä likat oikein meinaavat, kun ne pysähtyivät aina vähän väliä, ja Päikkä tihrasi jotain paperiin. - Hei, ne taitaa piirtää aarrekarttaa! Repa äkkäsi viimein ja minussa kulki ähäkuttitunteita. - Saavatpahan nähdä, ettei lesoilu kannata! - Jeh, Jasukin sanoi, ja me muututtiin vieläkin varovaisemmiksi ja piilouduttiin kunnolla, kun likat lopulta pysähtyivät ja alkoivat kaivaa kuoppaa. Siinä ne ähelsivät pitkän aikaa yhden pienen kuopan kimpussa, joka me oltaisiin kaivettu poikien kanssa yhdessä hujauksessa. Likat on niin kehnoja kaivamaan. Mutta saivat ne sen kuopan kuitenkin kaivetuksi ja sinne ne panivat rasian. Ne peittivät kuopan ja jäivät ihastuneina seisomaan. Kun ne olivat siinä sitten vähän aikaa keikistelleet ja tönttöilleet, ne lähtivät kätköltä pois. Me annettiin niitten mennä. Mutta kun ne olivat jo kaukana, me mentiin aarrepaikalle ja nähtiin ihan helposti, nihn kohtaan rasia oli haudattu. - Ei ne osaa kunnolla edes naamioida, Repa tuhahti ja aikoi käydä heti kaivamaan aarretta ylös, mutta minä sanoin, ettei hätäiltäisi. - Niin, mietitään ensin, Jasukin kannatti minua, ja sitten me mentiin kantojen päälle istumaan ja alettiin miettiä. Kun me oltin jonkin aikaa mietitty, Repalla leikkasi: - Hei! Pannaan sinne hyppymato! Me katsottiin Repaa Jasun kanssa kummissaan, ja Repa alkoi selittää: - Mulla on sellainen pilailumato. Siinä on sellainen vieteri, joka painetaan kasaan johonkin purkkiin ja kun purkkin aukaisee, mato pomppaa esiin. Se on aika kaamean näköinen. - Jeh, me sanottiin Jasun kanssa ja paiskattiin nyrkit yhteen ja vannottiin: - MK! Sitten me lähdettiin Sutisille hakemaan hyppymatoa. Se oli tosiaan ihan hurjan näköinen. - Kyllä ne säikähtää, Jasu sanoi vakavana ja meitä kaikkia alkoi hirmuisesti naurattaa. Me naurettiin ihan kamalasti. Se oli hurjaa. Kun me viimein saatiin naurut loppumaan, me otettiin vielä lapiot mukaan ja lähdettiin aarteenkätköpaikalle. Vähän ennen kätköä me pysähdyttiin kuuntelemaan, kuuluisiko sieltä likkojen ääniä, mutta kun mitään ei kuulunut, me mentiin katsomaan kätköpaikkaa. Se oli edelleenkin siinä, missä pitikin ja näkyi yhtä selvästi kuin ennenkin. Likat on sitten huonoja kätkijöitä! … No, enpä jaksa enempää kirjoittaa tähän, kun tämä tilakin on jo aika vähissä... Tarina jatkuu, ja jos se jäi kiinnostamaan, etsi jostain alkuperäinen kirja ja lue siitä lisää. Sorry ? :)
Likkojen aarteenkätköpuuhia luolan lähellä.
Additional Hints
(Decrypt)
Unyxrnzn.
Penpx.