MK 6 - Solutussuunnitelma Traditional Cache
MK 6 - Solutussuunnitelma
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Tämä kätkö sisältää palan koordinaattia MK-Mustiksen mysteeri-kätkölle.
This cache includes a piece of cordinates to the cache MK-Mustiksen mysteeri.
**************************************************************************
FTF:n tästä saavutti Jezman & Co 23 päivää julkaisun jälkeen!
**************************************************************************
Eli kyseessä on Pauli Matikaisen Mustakäsi-kirjasarjan kätkö numero 6/8.
Lue lisää kätkösarjan "synnystä ja ohjeista" esim. MK 1 - Meidän koulu-kätkön info-osasta.
This is cache number 6/8 from a series of caches created on the basis of Pauli Matikainen’s Mustakäsi- books. Read more information about "the birth and instructions" of this MK-serie in the page MK 1 - Meidän koulu.
There is a chapter from the book Mustakäsi leirikoulussa (Black hand at camp school), below, but unfortunately only in Finnish. Sorry.
Alla ote kirjasta: Mustakäsi leirikoulussa, 2000, Kirjapaja, luku 11
Olkaa hyvät!
”SOLUTUSSUUNNITELMA
Vähän ennen koulun loppumista, Repa kysyi, saisivatko kolmoset tulla saattamaan meitä aamulla asemalle. Tietysti, ope lupasi. Tietysti, jos he vain järjestävät itse kyytinsä eivätkä myöhästy sitten koulusta. Heti kaikki kolmoset alkoivat ilmoittaa, että minä ainakin tulen, ja minä, ja minä. Siinä alkoi aikamoinen pulina, ja kun minä vilkaisin silloin Repaa, se oli ovelan näköinen, ja sen oikea kulmakarva nyki silleen jännästi. Sen näkeminen vihlaisi vähän sydämestä. Se oli varmasti keksinyt jonkin juonen. En kuitenkaan kysynyt siltä mitään, mutta kun me seuraavalla välkillä mentiin liiterin taakse, se sanoi Jasulle: Nyt se on sitten selvä! Luottakaa vain vanhaan Repa setään. Sun ei tartte tehdä muuta kuin tulla maanantaina saattamaan meitä, ja loppu sujuukin sitten kuin itsestään! Sitten se nosti nyrkkinsä ilmaan ja kuiskasi: MK! Mustakäsi ei luovuta koskaan! -Jeah, me sanottiin siihen Jasun kanssa vähän vaisusti, sillä me ei käsitetty sen touhuista yhtikäs mitään. Aamulla asemalla oli vilskettä, kun siellä olivat kaikki saattajat ja me neloset. Me oltiin siinä porukassa Repan ja Jasun kanssa, kun Repa taputti äkkiä Jasua olalle ja kuiskasi salaperäisesti: -Älähän hätäile, poika, katsos, saapas näkee, mitä kenkä tekee... Sen enempää se ei ehtinytkään sanoa, kun juna tuli jo asemalle, ja ope alkoi hössöttää meitä junaan. Se touhusi siinä kuin mikäkin eikä se ehtinyt keskittyä mihinkään, ja silloin Repa suhautti meille: Tässä on nyt riskin paikka. Pankaa peukkunne pystyyn! Jeh, me sanottiin Jasun kanssa ja tehtiin niin kuin se pyysi. Me seurattiin, miten Repa meni open luo ja kysäisi, voisiko Jasu käydä vilkaisemassa, millaiseen vaunuun me oikein mennään, kun se ei ole koskaan ennen ollut junassa? Vissiin ope ei oikein tajunnut, mitä Repa oli kysynyt, tai sitten se ei ajatellut sitä, kun se sanoi, että menköön nyt mihin lystää, kunhan ette jää junasta. Sitten se alkoi taas katsella ympärilleen, puuttuisiko joku tai näkyisikö asemalaiturilla yksinäisiä makuupusseja tai laukkuja. No niin, äkkiä nyt! Mentiin! Tuu, Jasu! Repa hoki ja työnsi Jasua kohti junaa. Tuu nyt, sä ehdit ihan hyvin käydä katsomassa, millaiset paikat me saadaan. Kuulithan sä itsekin, että ope lupasi. Sulla on aikaa ihan ruhtinaallisesti! No, voinhan mä vilkaista, Jasu sanoi ja pani repun selkäänsä. Me noustiin peräkanaa junaan, mutta kun me ei oltu säästäväisyyssyistä ostettu paikkalippuja, me jouduttiin etsimään paikkoja eri vaunuista. Se oli ulppeeta hommaa, kun me mentiin pitkin käytäviä ja joka puolella oli ihmisiä. Minä unohdin siinä melkein koko Jasun, kun äkkiä kuului kuulutus, että juna raiteelta numero kaksi lähtisi. Silloin Jasulle tuli hätä. Ja tuli se vähän minullekin. Jasu lähti rynnimään kohti ovea, ja me Repan kanssa sen edellä. Mutta kun me oltiin käytävän puolivälissä, Repan laukku jäi jotenkin penkin väliin, eikä me päästy siitä ohi. Silloin me käännyttiin äkkiä Jasun kanssa juoksemaan toiselle ovelle, mutta kun me päästiin sen luo, me ei saatu sitä enää auki! Se on lukossa! minä ulahdin ja katsoin Jasuun, joka oli muuttunut ihan kalpeaksi, ja sen leuka väpätti jännästi niin kuin meidän Sikurilla, kun se yrittää olla itkemättä. Silloin Repakin ehti eteiseen ja näytti meille Mustakäden rauhoittumismerkin. Ei se nyt niin kauheaa ole, se sanoi. Tajuatsä, sä olet nyt mukana? Sä olet matkalla leirikouluun! Sitten se nosti nyrkkinsä ilmaan ja kuiskasi: -Mustakäsi ei luovuta koskaan! Sitten me vaan käännyttiin katsomaan junan ovi ikkunasta, miten muu saattoporukka vilkutti asemalla, ja miten asema alkoi pikkuhiljaa kadota näkyvistä. Se oli oikeastaan aika hurja tunne.
Additional Hints
(No hints available.)