Ensimmäisen maailmansodan kuluessa saivat venäläiset sekä
tiedustelutietoa että omakohtaisia kokemuksia linnoituslaitteiden
kestävyydestä vihollisen tykkitulessa. Helsingin linnoittajat
hyödynsivät Suomen kovaa kallioperää ja rakensivat yhä enemmän
suojatiloja kallioon. Kehittynein esimerkki tästä
linnoittamistavasta on Helsingin Malmilla sijaitseva Ormusmäki.
Vastaavia luolarakenteita on erityisen paljon Mustavuoren, Kivikon
ja Malmin alueilla. Ormusmäki, kohde XI:2, on Malmin linnoitteista
uloimpia ja se on muodostanut parin radan pohjoispuolella
sijaitsevan kukkulan kanssa. Alueen linnoitteiden tarkoituksena on
ollut sulkea sekä Helsingin pitäjän kirkonkylästä tuleva maantie
että pohjoisesta Helsinkiin johtava rautatielinja. Töiden tarkka
ajoittaminen on hankalaa arkistomateriaalin hajanaisuuden ja
puutteellisuuden vuoksi, mutta ilmeisesti rakennustyöt Malmin
suunnalla ovat alkaneet keväällä 1916.
Malmin suunnalla on voinut hyvin hahmottaa maastoa hallitseviin
kukkuloihin perustuvan linnoittamistavan. Kukkulat linnoitettiin
vahvasti, joka suuntaan puolustautuviksi erillisiksi yksiköiksi,
jotka kuitenkin huolellisesti laadittujen suunnitelmien mukaan
muodostivat kukkuloiden välille voimakkaita tulisulkuja ja
suojasivat toistensa etumaastoa. Hyökkäävän vihollisen pitämiseksi
mahdollisimman pitkään tulivaikutuksen alla oli varustukset yleensä
ympäröity monimutkaisilla piikkilankaesteillä, mutta Malmin
uloimpien linnoitteiden osalta tämän toteuttamisesta ei ole
tietoa.
Ormusmäen kalliolinnake muodostuu useasta kallioon louhitusta
luolatilasta sekä kallion reunoille ja päälle sijoittuvista
tuliasemista ja yhdyshaudoista. Ormusmäen keskitetty
luolarakentaminen on ainutlaatuista koko linnoitusalueella.
Luolarakenteisiin liittyvät kaponieeriasemat(eli
sivustatulitykkiasemat) ovat myös poikkeuksellisen tiiviisti
sijoitettu. Osittain tällaisiin ratkaisuihin on luonnollisesti
vaikuttanut paikalliset maasto-olot, mutta kokonaisuutena vaikuttaa
Ormusmäen kalliolinnake olleen Suomen oloissa huomattavasti
aikaansa edellä.
Kaponieerit olivat Helsingin maalinnoituksen vahvimpia
lähipuolustusasemia. Ne on yleensä tarkoitettu 57mm
kaponieeritykille, jolla oli tarkoitus ampua sulkutulta viereisten
taisteluasemien etumaastossa oleville piikkilankaesteille. Myös
kaponieerien suunnittelussa tapahtui sodan aikana kehitystä, joten
Ormusmäenkin viimeisimmän mallin mukaiset asemat jäivät
keskeneräisiksi.
Lisäinfoa Ormusmäen linnoituksesta löydät täältä
Koordinaatit osoittavat linnoituksen keskelle. Kätkö löytyy yhdestä
linnoitukseen kuuluvasta luolasta sisäpuolelta, hyvin läheltä
rautaovea. Löydettävissä siis myös ilman GPS paikanninta(eivät
toimi luolissa sisällä).
Mukaan kannattaa ottaa kunnon taskulamppu ja hyvät kengät, sillä
kallio on liukas märällä kelillä ja pudotusta on jopa yli 10m!
Alueella on myös melkoisesti lasinsiruja ja muuta roskaa, joten
noudatettava varovaisuutta.