Kun tein Jättiläisen kinkkusämpylä-kätköä, niin
huomioni herätti lähistölle karttaan merkittyjen Ellinkivien lisäksi tämä Kalmuniemi ja
erityisesti siihen merkitty muinaiskalmisto.
Menin suurin odotuksin Kalmuniemeen, mutta olin ensin vähän hoo
moilasena, kun oikeastaan mitään mielenkiintoista ei näkynyt
missään koko niemellä. Vain tiheätä kuusikkoa ja sammaleista
metsänpohjaa maustettuna muutamalla kivellä. Ajattelin silloin
pettyneenä, että tämä ei kyllä ole kätkön arvoinen paikka.
Asia vaivasi kuitenkin mieltäni ja rupesin kaivelemaan tietoa
esiin. Iitin historia osa I ja Kymenlaakson maakuntamuseon
nettisivut antoivat sitten helpotusta tiedonjanooni ihan
riittävästi.
Suora lainaus maakuntamuseon sivuilta:
"Rautakautinen kalmisto? Viikinkiaika.
Mankalan voimalaitoksen takia on Kymijoen itärannalla olevan
Kalmuniemen kärki jäänyt veden alle. Se on ollut hiekkamaata, jossa
on ollut mahdollisesti ruumishautoja merkitseviä syvennyksiä.
Jäljellä oleva osa niemeä on kivikkoista metsää, aivan vesirajasta
on löytynyt solki. Se viittaa, että kalmisto on ehkä jatkunut
nykyisen rannan läheisyyteenkin."
Lisäksi selvisi, että ympäröivät alueet ovat suorastaan pullollaan
vanhaa rojua ja ruumiinjäänteitä. Kalmuniemestä pohjoiseen olevasta
Nenänkärjestä, luoteessa Kananojan kartanon rannoilta ja etelässä
Alestalon tilan puutarhasta ja peltoalueelta on löytynyt solkia,
rannerengas, sormuksia, keihäänkärkiä, keramiikkaa ym.
Kananojan rannan likeisestä hiekkatöyränteestä on löydetty
nuoremman rautakauden aikuinen hautapaikka, johon on kätketty kaksi
ruumista, luultavasti miehen ja vaimon. Hautaus on toimitettu
muinaissuomalaiseen tapaan polttamalla. Tutkijat ovat vainajien
mukaan laitetuista tavaroista päätelleet, että hautaus on
toimitettu aikaisintaan 900-luvulla. Suurempi Kananojan
kalmistoalue on jäänyt voimalaitoksen takia veden alle.
Mainittakoon vielä, että Kalmuniemen eteläpuolella oleva
Alestalon tila on ollut vanhimman säilyneen maakirjan (1539) ajasta
alkaen saman suvun hallussa. Yhteensä tälläisiä tiloja on Iitissä
neljä.
Paras aika virittyä kalmuniemen aavemaiseen tunnelmaan on
iltahämärissä ja yöllä. Jos vaikka muinaiset aaveet tekisivät
silloin kätköilijöille seuraa...