Vanha ruumistie 1. - Vaimaro
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(micro)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Vanha ruumistie –kätkösarja johdattaa sinut Varsinais-Suomen Laitilan Vaimaron kylästä Satakunnan Eurajoen Irjanteen keskiaikaiselle kirkonpaikalle vanhaa ruumistietä myöten.
Kulje Matti Iisakinpojan ruumissaaton matkassa keskiaikaista ruumistietä pitkin Laitilan Vaimarosta Eurajoen Irjanteelle. Seuraa reittiä kätköltä kätkölle järjestyksessä ja lue tarkoin tarina, sillä se antaa sinulle vihjeet piilopaikoista. Muita vihjeitä ei anneta.
Vanha ratsutie on seuraillut harjujaksoa, jonka laella se on kulkenut. Tielinjaukset ovat muuttuneet keskiajalta, eivätkä kaikki vanhaan tielinjaan kuuluneet tiet ole enää käytettävissä kuin jalankulkuun, vaikka vielä näkyvissä olisivatkin. Olemme yrittäneet konstruoida autolla ajettavan reitin, joka on mahdollisimman lähellä keskiaikaista reittiä ja noudattelee mahdollisimman paljon keskiaikaista tielinjaa. Yhdestä kohtaa reitti kulkee lähempää Eurajoen kirkonkylää kuin alkuperäinen reitti, koska alkuperäinen tielinja ei ole enää käytettävissä.
Voit taittaa matkaa keskiaikaiseen tapaan kävellen tai hevosella tai jos laiskottaa, jollain nykyaikaisemmalla kulkupelillä. Matkaa kertyy noin 56 kilometriä, jos käyt kaikilla 12 kätköllä. Reitin kätköt ovat peruskätköjä, lukuun ottamatta Eurajoen keskustan tuntumassa olevaa helppoa laskumultia, joka johdattaa sinut suunnitellulle reitille kahden pisteen kautta ja Irjanteella olevaa päätepistettä, jonka koordinaatit saat poimittua reitin varrelta.
Eurajoen Irjanteella sijaitsee Satakunnan vanhin puukirkko, joka on rakennettu vuonna 1731. Kirkko sijaitsee keskiaikaisella kirkonpaikalla ja on jo ainakin kolmas puukirkko paikalla. Paikalla on ilmeisesti ollut kirkko ainakin 1200-luvulta asti. Aikoinaan kirkko oli omistettu Pyhälle Pietarille, joka katolisessa teologiassa on yksi tärkeimmistä pyhimyksistä. Senpä takia ihmiset keskiajalla halusivat tulla haudatuiksi ja haudata omaisensa juuri tälle paikalle. Vainajia tuotiin tänne haudattaviksi suhteellisen kaukaakin.
Vanha ruumistie on reitti, jota pitkin ruumissaatot toivat vainajia Irjanteelle aina Varsinais-Suomesta saakka. Nykyään reitti kulkee kolmen kunnan kautta: Laitilasta Rauman (sis. entiset Lapin ja Kodisjoen kunnat) kautta Eurajoelle. Vainajia on saatettu Irjanteelle tuoda etelämpääkin, mutta reitti oli historiateosten avulla konstruoitavissa Vaimarosta saakka. Keskiaikainen tielinja jatkuu Irjanteelta edelleen Nakkilan kautta Ulvilaan, mutta tämän kätkösarjan päätepiste on Irjanteella, josta vainajat saivat viimeisen leposijansa.
Matti ja hänen omaisensa ovat keksittyjä henkilöitä. Tarinan paikat ja pääosa muista henkilöistä ovat todellisia, samoin tiedot 1600-luvun alun tavoista. Pieniä oikaisuja olemme tehneet talonpaikkojen, henkilöiden ja ajankohtien suhteen, koska kaikesta ei ole tarkkaa tietoa saatavilla. Tiedot on poimittu eteläisen Satakunnan historiaa valottavista kirjoista.
______________________________________________________________________________
On Herran vuosi 1611. 17-vuotias Kustaa II Adolf on juuri noussut valtaistuimelle edeltäjänsä kuoltua. Tanskalaiset ovat valloittaneet Öölannin. Viipurin sopimus Ruotsin ja Venäjän välillä on tehty kaksi vuotta sitten. Vaasan kaupunki on juuri perustettu. Suuren talon isäntä Laitilan Vaimaroisen kylässä on kuollut.
Hän isännöi yhtä suuren kylän 15 talosta. Siihen hän vain kuoli, pellon reunaan, kauniin katajapensaan juurelle. Iltapuuro odotti ja Matti Iisakinpoika oli tulossa syömään. Kesäkuinen iltapäivä oli kaunis. Matti Iisakinpoika oli juuri tyytyväisenä todennut, miten hyvin ruis oli kasvussa. Pellossa ei ollut pahoja jäänpolttamia. Juuri heidän sarkansa näyttivät Matista erityisen hyvin talvehtineilta. Jos Jumala olisi armollinen ja antaisi kauniin syksyn, eloa saataisiin leikattua hyvä sato ja ensi talvena saisi syödä täyttä ruisleipää ilman jäkäliä ja pettuja.
Pari vuotta aikaisemmin pettua oli saatu syödä. Kato ei kuitenkaan ollut yhtä paha kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin Jumalan rangaistus koetteli kansaa ja nälkä ja sen kintereillä tullut rutto tyhjensivät kokonaisia kyliä. Heidänkin kylästään kuoli paljon palvelusväkeä, mutta talollisilla oli sen verran varastossa, että jotenkuten selvittiin. Monet silti sairastuivat olkisilpun ja vehkanjuurien syömisestä niin, etteivät enää saaneet takaisin entisiä voimiaan. Matti oli kuitenkin tuntenut olonsa hyväksi, joskin aika helposti häntä oli alkanut viime aikoina hengästyttää.
Matti ei kuitenkaan tullut kylvöjensä kaunista tulosta enää näkemään. Kovan rintakivun iskiessä hän tuki tuttuun katajaan, joka oli jo kohta viisikymmentä vuotta oli hänen kulkuaan pellonreunasta seurannut. Häntä kohtasi juuri se, jota hän eniten oli pelännyt ja jolta hän oli varjelusta rukoillut: paha äkkikuolema ilman viimeistä ehtoollista. Hän ehti pyytää apua Pyhältä Neitsyt Marialta, kuten silloinkin, kun nilkka nyrjähti kivikossa. Tällä kertaa Maria ei auttanut.
Viereinen kivikko, jossa Matin nilkka nyrjähti, onkin muuten kirottu paikka. Isoisä sanoi hiiden asuneen siinä. Hiiden asuinpaikkoja kylässä onkin paljon. Niistä kerrotaan paljon tarinoita. Jotkut vievät vanhan tavan mukaan kivikasoihin tilkan vastapoikineen lehmän maitoa tai uutispuuroa. Mutta sellaisista tavoista ei sovi mainita. Oli Mattikin kyllä joskus vienyt, mutta nyt siellä ei ollut mitään.
Matin vaimo Liisa lähtee ensijärkytyksestä toivuttuaan tuomaan surusanomaa naapuriin, jossa Matin sisar Valpuri on emäntänä. Valpuri Iisakintytär ja Juho Antinpoika ottavat surusanoman vastaan raskain mielin. Kuten Matin ja Valpurin suvussa on ollut tapana, päätetään Matti saattaa viimeiseen leposijaansa Eurajoen Irjanteelle, Pyhän Pietarin huomaan. Matti oli ollut kunnon mies: raitis, ahkera ja kohdellut palvelusväkeään hyvin. Tokkopa Pyhällä Pietarilla olisi hänelle pahaa sanottavaa taivaan portilla, vaikka viimeinen ehtoollinen ja rippi jäikin Matilta väliin. Heidän suvussaan luotettiin vankkumatta Pyhän Pietarin suojelukseen.
Valpuri ei ollut ennen osallistunut ruumissaattoon. Kun hänen vanhempansa aikoinaan saatettiin Irjanteelle, hän nuorena tyttönä jäi kotiin karjaa ja lapsia kaitsemaan. Kaksi pienenä kuollutta lastaan Valpuri on haudannut pihapihlajan juurelle. Valpuri kyllä tietää, että pappi ei olisi moista sietänyt, mutta eipä papin tarvinnut asiasta kuullakaan.
Naiset pesevät Matin ja käärivät hänet uuteen, valkoiseen pellavakankaaseen. He sulkevat Matin silmät, ettei tämä voi katsoa itselleen seuraajaa Tuonelan maille. Matti sidotaan hevosen selkään. Juho veistää Matille ristin. Vakavin mielin lähimmät omaiset jättävät talonsa palvelusväen ja nuorison huomaan ja lähtivät saattamaan Mattia pitkälle matkalle. Mukaan lähtee Liisa-vaimon, Valpuri-siskon ja hänen miehensä Juhon lisäksi Matin vanhin poika Jaakko sekä pari muuta miespuolista lähisukulaista. Hevonen kantaa vainajaa ja saattoväki kävelee. Ristiä kannetaan saaton edellä.
Additional Hints
(No hints available.)