Pelkkoomettän tervahauta Traditional Cache
Jamipawi: Kätkö mahdollisesti huolletaan ja palautetaan entistä ehompana takaisin peliin.
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Tervahauta on tervanpoltossa käytettävä maahan kaivettu uunimainen rakennelma.
Tervahaudat ovat Suomessa olleet kahta päätyyppiä, rännimäisiä ja trattimaisia. Suurempaa tuotantoa varten valmistettiin rattimaisia hautoja, jotka kaivettiin tuulensuojaiseen paikkaan ja joiden pohjalle rakennettiin umpinaiset säiliöt. Rännihaudassa terva juoksutettiin tynnyreihin rännin eli ns. piipun kautta, jonka päässä oli kynä tai purtilo. Tervahaudan pohja tampattiin tiiviiksi turpeella ja savella. Särökset ladottiin kerroksittain yläviistoon tai joskus melkein pystyyn haudan pohjalle, niin että keskelle jäi ns. silmäkeppi ja sen pohjalle särösristikko eli takka. Ennen polttamista säröksistä ladottu hauta peitettiin huolellisesti ensin huonolla puulla, sitten sammalilla, turpeella ja mullalla. Tervahaudan vierusvallin eli ns. palton alareuna jätettiin peittämättä, hauta sytytettiin tuohella juuri paltonreunasta. Terva valui silmästä piipun aukkoon. Piippu oli ontto putki, joka oli tehty kahdesta halkaistusta ja koverretusta puusta. Ne liitettiin vanteilla yhteen ja tilkittiin puun kuorella. Kynän päässä oli tappi, jota avaamalla tervaa juoksutettiin tynnyriin.
Poltossa tervaksista tislautuu ns. nestemäinen terva kuivatislaamalla. Ison haudan polttaminen kesti noin viikon ja yhdestä kuutiometristä tervaksia saatiin noin 30 litraa eli neljännestynnyri tervaa. Tervatynnyrin standardikoko oli 48 kannullista eli 125 litraa. Piipun tappi avattiin vasta ensimmäisen polttovuorokauden jälkeen, jolloin siitä valui ensin tervavettä eli tervankusta. Tervaa alettiin saada kolmantenä päivänä, aluksi paksumpaa ja sitten haudan kuumuuden kohotessa hienoa ja notkeaa. Polton aikana tervahautaa juntattiin aika ajoin tiiviimmäksi isolla puunuijalla. Valmiit tynnyrit kuljetettiin usein haudalta jatkoyhteyksien ääreen ns. palkkuilla eli puisilla purilasaisoilla, jolloin niiden kestävyys tuli heti koeteltua.
Tervanpoltto alkoi vähetä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja loppui 1930-luvulla. Nykyisin tervanpolttoa järjestetään perinnetapahtumana muun muassa maaseutunäyttelyissä. Tervahaudan panoa valvovaa henkilöä on kutsuttu eri lähteissä hautamahtariksi, -mestariksi tai plehtariksi. Oulussa toimineen Merijalin luoman Tervaleijona-pastillin rasiassa todettiinkin, että "Plehtari oli tervahaudan valmistuksen eli -panon valvoja. Plehtarin toimi oli arvostettu ja siihen ei kuka tahansa kelvannutkaan."
Additional Hints
(No hints available.)