Pro Norppa - Pusa Hispida Saimensis Mystery Cache

In order to protect the Saimaa Ringed Seal, there are voluntary fisheries restrictions in a part of their living areas. The most important form of restriction is a ban for fishing nets from April 15th to the end of June in about 15% of the lake; nearly all fishing is recreational. Bycatch mortality has, however, remained high with estimated mortality of 20–30 seals annually, most of them pups of the same year. A committee proposed in the end of 2008 that the areal extent of the restrictions should be extended. The most effective way for this would be a legal ban, but the minister of agriculture and forestry, Sirkka-Liisa Anttila has so far been unwilling to use any general bans in the protection of the Saimaa seal. Anttila tries instead to encourage free-time fishermen with compensation money to voluntary argeements for restrictions of fishing. As of May, 2009 this has not succeeded as only some 20–30% of a target of 1000 additional square kilometres of freetime fisheries restrictions (there is also a handful of professional fishermen) has been filled up.

The Saimaa Ringed Seal lives nowadays mainly in two Finnish national parks, Kolovesi and Linnansaari. Strays have been seen on much larger area, including Savonlinna centre.

FIN
Historiallisesti saimaannorppa ei ollut koskaan merkittävä saaliseläin. 1800-luvun lopulla se luokiteltiin vahinkoeläimeksi, vuoteen 1948 asti siitä maksettiin tapporahaa. Vuonna 1955 saimaannorppa rauhoitettiin metsästykseltä, mutta kanta väheni edelleen 1960- ja 1970-luvuilla.

Rauhoituksen jälkeiselle norppakannan hupenemiselle oli useita syitä. Merkittävintä oli verkkokalastuksen määrän kasvu Saimaalla ja käyttöön otetut sitkeät nailonverkot, joihin norppia sotkeutui ja hukkui. Eläinten lisääntymistä häiritsi metyylielohopea, jonka pitoisuudet Saimaalla olivat poikkeavan korkeita 1960-luvulla ja 1970-luvulla. Nykyisin ympäristömyrkyt eivät ole uhka saimaannorpalle. Saimaan vedenpinnan talviaikainen säännöstely 1920-luvulta 1990-luvun alkuun useina talvina romahdutti rantajäätä ja saimaannorppien pesiä aiheuttaen merkittävää, jopa 40% pesäkuolleisuutta poikasille. Tämä sukupuuton uhka on lähes poistunut Saimaan ja Vuoksen juoksutuslainsäädännön muutoksella.

Saimaannorppatutkimuksen ja eläimeen liittyvän vapaaehtoistoiminnan yhteistyöelimeksi perustettiin vuonna 1979 WWF:n Suomen rahaston saimaanhyljetyöryhmä. Työryhmän oli määrä selvittää saimaannorpan tilanne, uhkatekijät ja suojelutoimet. Ensimmäiset järjestelmälliset pesä- ja poikaslaskennat alkoivat ja suuren yleisön valistus alkoi. Saimaannorpan suojelun aloittaminen johti komiteamietintöön saimaannorpan suojelun toteuttamiseksi vuonna 1982. Jo aiemmin, vuonna 1980 aloitettiin vapaaehtoiset kalastusrajoitukset, joista myöhemmin maksettiin korvauksia kalastuskunnille mietinnön perusteella. Vuonna 1991 saimaannorppa poistettiin riistalajiluettelosta ja saimaannorpan suojelu siirtyi ympäristöhallintoon. Ympäristöhallinnossa saimaannorpan kannan seurannasta ja suojelusta vastaa Metsähallitus.

Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistot ovat ainoita jo suojeltuja saimaannorpan elinalueita. Euroopan suojelualueverkolla, Naturalla, tullaan suojelemaan loput keskeiset elinalueet. Saimaannorppa on uhanalaisin eläinlaji, joka asuu ainoastaan Euroopan unionin alueella. Nykyinen lainsäädäntö edellyttää tiukkaa saimaannorpan suojelua, johon Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin.