Nostalginen kesätyöpaikka Traditional Cache

Malja nuoruusmuistoille!

Kätkön lähistöllä on entinen metsätyönjohtajien mökki.
Near the cache there is a cottage that belonged to the foremen.

Iijoen uittomuistomerkki on Kunnantalon rannassa;
myös siitä lähistöltä löytyy kätkö: Piste Iin päälle.
There is a monument near the cache Piste Iin päälle.

Iissä järjestetään myös vuosittainen tukkilaistapahtuma.

1900-luvulla Iijoen uitto on ollut pääasiassa irtouittoa, jossa puun kuljetus perustuu virtaavan veden voimaan ja puut kulkevat vapaana virran mukana. Ihmisen työnä on vain estää puiden pääsy ja jääminen sivu-uomiin ja rannalle, hinata puut paikoista, joissa ei ole virtaa sekä lajitella puut oikeille omistajille uiton päätyttyä. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen uittoväyliä parannettiin perkaamalla koskia ja syventämällä lasku-uomia.

Uittotyöntekijät kerääntyivät hyvissä ajoin uittoväylien varsille odottamaan uittotöiden alkamista, sillä laittotyöt alkoivat heti jäiden lähdettyä. Osa miehistä oli aloittanut jo aikaisemmin hankitöillä, joihin kuuluivat mm. työvälineiden valmistaminen ja kunnostaminen. Purouitossa purojen jyrkkiin mutkakohtiin asetettiin vitsaksilla toisiinsa sidottuja tukkeja eli otvia estämään puiden ruuhkautumista. Vastaavasti jokiväylille asetettiin ohjepuomeja estämään puiden pääsy lahtiin ja sivu-uomiin. Veden säännöstelyä varten rakennettiin patoja eli tammia. Laittoon kuului myös vastuiden rakentaminen. Vastuu rakennettiin yleensä sivujoen tai puron suuhun, jotta sivujoelta uitettavat puut eivät pääsisi ennen laskuluvan saamista pääväylään. Myös pääväylään rakennettiin vastuupuomeja pysäyttämään puun kulku tarvittaessa.

Kun valmistelutyöt oli saatu päätökseen, alkoivat vyörytykset. Vyörytyksen päätyttyä ja tukinlaskun alettua perustettiin uittoroikat eli työryhmät, joita johtamassa oli kymppi eli työnjohtaja. Roikat hajotettiin ketjuksi pitkin jokivartta. Vonkamiehelle määrättiin vonka- eli vartiopaikka, josta nämä vartioivat, että tukit pääsivät huilaamaan esteettömästi. Joskus puut saattoivat ruuhkautua. Jos ruuhkaa ei saatu heti purettua, saattoivat puut ruuhkautua niin pahasti, että ruuhkan purkaminen kesti useita tunteja, pahimmillaan jopa viikkoja.

Puita ryhdyttiin laskemaan alas vastuulta sitä mukaa kun vesi alempana oli laskenut niin paljon, että tukit eivät päässeet törmien yli pelloille tai metsiin. Puu kulki virran mukana ja miehet seurasivat sumaa alajuoksulle päin. Virtaavassa vedessä työ oli yleensä puun kulun tarkkailemista ruuhkien estämiseksi (vonkaaminen), ruuhkien purkamista ja rantojen puhdistamista (katiminen). Suvantopaikoissa puun kulkua autettiin vetämällä tukkisuma takapuomilla.

Kun puut oli saatu uitettua purosta tai sivujoesta oli vuorossa uittolaitteiden purkaminen ja hännänajo pääväylään. Ison joen haarassa vähennettiin usein miehiä ja haarajokien uitot yhdistettiin yhdeksi ison joen uitoksi, mikä jatkui jokisuulle saakka. Miehet toki vaihtuivat satojen kilometrien matkalla, sillä lähiseudun talolliset työskentelivät yleensä vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kotoaan.
(Lähde: Anniina Aho ja Paula Suutari (toim.) Ikipoola. Iiläistä uittoperinnettä. Oulu 1994)

Log driving in Wikipedia

To ensure that logs drifted freely along the river, men called "log drivers" were needed to guide the logs. This was an exceedingly dangerous occupation, with the drivers standing on the moving logs and running from one to another. When one caught on an obstacle and formed a logjam, someone had to free the offending log. This required some understanding of physics, strong muscles, and extreme agility. Many log drivers lost their lives by falling and being crushed by the logs.

Log drives were often in conflict with navigation, as logs would sometimes fill the entire river and make boat travel dangerous or impossible. On small tributaries logs could only be driven during the spring flood, when thousands of logs, cut during the winter months, were sent downriver. Each timber firm had its own mark which was placed on the logs. Obliterating or altering a timber mark was a crime. At the mill the logs were captured by a log boom, and the logs were sorted for ownership before being sawn.