Eräänä varhaisena toukokuun aamuna kiiminkiläinen lammasfarmari Ulle Marsuteippi seisoskelee laitumen reunalla ja huomaa jotain olevan vinossa: tiluksilla on yön aikana käynyt rosvo, joka todisteiden valossa omistaa keritsimet. Taloudelliset tappiot jäävät pieniksi, mutta osa lampaista on nyt kylmissään. Voro on selkeästi tiennyt, mitä haluaa - amatööri olisi vienyt eläimet karvoineen päivineen. Mitä rakennustarviketta mainitulla hämärämiehellä on nyt hallussaan? Laske montako eri kirjainta sanassa esiintyy. (luku U)
Samaan aikaan oudosti sijoittunutta opiskelijaboxiaan lähestyy koneteekkari Santeri Sorbus, kavereiden kesken Soppa. Hän kotiutuu Valpurin vietosta asunnolleen eteläiselle Haukiputaalle mukanaan katumyyjältä ostettu Wappupallo, joka yrittää jatkuvasti karata kohti kattoa. Hilpeänä miehenä teekkarimme vetäisee pallosta henkoset ja huomaa mielenkiintoisen, suomalaista sananlaskua mukailevan muutoksen. Sananlaskuun tässä tapauksessa sisältyvän erisnimen mukaan on nimetty keltainen väylä, jonka numero on yhteenlaskulla mahdollista redusoida lyhemmäksi. Koska Soppa on niin riemukkaalla päällä, saamme kaupanpäällisiksi vielä kertoimen puolitoista kolmasosaa ja vaimolle rukkaset kotipakettiin. (luku I)
Ulle istahtaa kannon nokkaan ja sytyttää piippunsa. Hän katselee lammaslaumaansa ja miettii tiluksiensa suuruutta. Farmilla on kyllä lampaita vaikka unikeon laskea, mutta valvovia silmiä ei riitä joka nurkkaan. Pikaisen laskelman mukaan tilan työntekijätiheys on pyöreästi yhtä suuri kuin Vatikaanin paavitiheys neliökilometriä kohden, mikä vaikeuttaa kattavan valvonnan toteuttamista. "Saisipa jostain työvoimaksi edes yhden lisäapulaisen neliökilometriä kohden!" huudahtaa Ulle ja jää pohtimaan moisen henkilötiheyden avaamia mahdollisuuksia. (luku L)
Tällä välin Soppa on siirtynyt televisioviihteen ääreen. Aamun lastenohjelmat ovat jo menneet, eikä muukaan tarjonta häikäise: ruudulle päätyy toistakymmentä vuotta vanha Tasavallan uutislähetys, jonka ainoa tunnistettava sanayhdistelmä on silloinen YK:n pääsihteeri. Soppa muistelee kaihoisana Tasavallan muita ohjelmia ja painaa kanavan numeron mieleensä. (luku H)
Ulle puolestaan päättää lähteä Yli-Iin lammasmarkkinoille hakemaan parturoitujen eläinten tilalle uusia. Matkalla Ulle ohittaa samaan suuntaan kulkevan merkillisen kulkueen, jonka koostumuksen hän kirjoittaa muistiin: "Näin tiellä joukon merkillisen, kulkueen melko monipäisen. Oli ukko ja toinen ukko, ja kumpaisellakin akka. Molemmilla akoilla oli kaksi tytärtä, ja kullakin tyttärellä kaksi veljeä. Jokaisella ukolla, akalla ja lapsella oli mukanaan kaksi lammasta, ja jokaisella lampaalla seitsemän karitsaa. Jo oli siinä ruhoa, päätä ja sorkkaa!" Ulle laskee Ylikiimingin markkinoille matkalla olevat jalat ja sorkat, redusoi lukumäärän mahdollisimman lyhyeksi numeroksi ynnäämällä ja painaa tuloksen mieleensä. (luku E)
Samaan aikaan Soppa on sammuttanut television ja muistelee lämmöllä menneen viikon juhlahumua. Tapahtumissa esiintyi liuta yhtyeitä, joista Soppa muistaa ainakin Metallican, Eppu Normaalin, Edguyn, Leevi and The Leavingsin sekä Eläkeläiset. Kuinka hienoa olikaan nähdä näin monta artistia muutaman päivän sisään! Koko juhlaviikon kohokohta oli kuitenkin se hetki, kun Soppa pääsi backstagelle tapaamaan Metallican urkurin ilmielävänä. Siinä vasta rock-tähti! Keikkojen lisäksi tarjolla oli myös historiaa: läheinen automuseo oli ystävällisesti tuonut näytille alkuperäiskuntoisen Ford T-mallin 90 vuoden takaa. Soppa muistaa ihailleensa nelisylinteristä moottoria, joka toimi nykyisiä vastineitaan paljon laajemmalla kirjolla polttoaineita, samoin kuin hohtavan valkoisena säilynyttä maalipintaa. Siinä vasta menopeli! Hetkeä myöhemmin Soppa kuitenkin huomaa, että tarina kaatuu omiin mahdottomuuksiinsa: montakohan niitä oikein olikaan? (luku M)
Jaa että mitenkö tarina päättyy? Ulle sai ostettua uusia lampaita, Soppa onnistui kokoamaan juhlaviikon palaset ehjäksi tarinaksi ja molemmilta jäi jotain muistoksi purkkiin, joka löytyy osoitteesta N65° 01.HEL E025° 35.IUM. Sopan jättämät muistot on tarkoitettu ensimmäiselle löytäjälle, mutta Ullen esine kuuluu kiinteästi kätköön. Jätäthän sen siis paikoilleen!
