Kirkkovene on pitkä puinen soutuvene, jota Suomen järviseuduilla
erityisesti käytettiin ennen vanhaan kirkkomatkoilla. Kirkkoveneen
rakennuttajana ja omistajana oli usean talon muodostama veneyhtiö,
jonka osakkaita olivat maata omistavat talonpojat. Osakkaat olivat
yleensä tasa-arvoisia, kukin talo omisti yhden airon tai airoparin.
Veneen rakennuttamisen ja vuosittaisten korjausten kustannukset
jaettiin tasan osakastalojen kesken. Veneyhtiön johtajana oli
useimmiten vanhin isäntä, jolle kuului itseoikeutetusti myös
peränpito. Tilaton väki saattoi lunastaa paikan veneestä
osallistumalla veneen huoltoon, soutumiehinä, tekemällä
korvaukseksi taloihin pieniä palveluksia tai ostamalla paikan
rahalla, marjoilla, voilla tai kaloilla. Veneen omistajana saattoi
olla myös yksi suuri talo tai kokonainen kylä. Kirkkoveneen koko
riippui osakkaiden määrästä ja matkan pituudesta. Suurimmat veneet
ovat olleet lähes 40m pitkiä ja 3 metriä leveitä. Tällaisessa
veneessä on istunut 8 henkilöä rinnan ja venettä on soudettu 60
airon voimin.
Kirkkoveneillä lienee soudetun kilpaa aina. Kirkonmenojen
jälkeen lähdettiin välittömästi kotimatkalle. Rannassa voitiin
muita odotellessa syödä eväiden tähteitä ja kerätä voimia
paluumatkan kilpasoutuun, missä kyläkunnan miesten ja veneen maine
punnittiin. Paremman tehon aikaansaamiseksi vene saatetiin voidella
talilla, voilla tai kananmunilla. Perämiehen huudot ja "laiskana"
istuvien tahdittavat vartalon nyökytykset kannustivat soutajia
rehkimään liikaakin, sillä soudun rasitusvammoja saatettiin potea
useita päiviä. Yleensä paras venekunta erottui lyhyen matkan
soutamisen jälkeen. Mutta joskus kilpasoutu oli niin sitkeä, että
saatiin soutaa monta selkää, ennen kuin ratkaisu tuli, ja niin
suuri oli innostus, että soudettiin useita kilometrejä oman rannan
ohitsekin, kun ratkaisua ei vielä siihen mennessä saatu.
Kirkkoveneiden vauhti oli nopea, kun airoissa oli 30-40
harjaantunutta soutajaa. Lisäksi kilpasoudut kehittivät veneen
mallia ja samalla luistettavuuttakin aina paremmaksi. Jos kylään
oli saatu hyväkulkuinen vene, koetettiin sen mittoja salata, jotta
toiset eivät kykenisi rakentamaan sen vertaista.
Nykyiset kilpakirkkoveneet ovat 12 metriä pitkiä ja maksimissaan
197cm leveitä. Vene on usein valmistettu kuusivanerista ja veneen
"kuivapaino" on n. 450kg. Tänä päivänä useimmissa veneissä on
kiinteiden penkkien sijasta samanlaiset rullapenkit kuin
esimerkiksi olympiaveneissä.Veneisiin on lisäksi asennettu
kaiuttimet, tahti- ja nopeusmittari, pilssipumppu ja mahdolisesti
GPS. Veneen miehistöön kuuluu 14 soutajaa ja perämies.
Kirkkoveneiden kilpamatkat vaihtelevat 2 ja 60 kilometrin välillä,
Suomen mestaruuksista soudetaan 2, 10, 30 ja 60 km
matkoilla.
Hämeenlinnan Latu on kilpaillut kirkkovenesoudussa jo yli 20
vuoden ajan. Seura osallistuu 5-8 kilpailuun joka vuosi,
pääkilpailuna Sulkavan suursoudut. Joukkueen ennätys Sulkavan n.
60km matkalla on 4:02:00 vuodelta 2005.