Tämä kätkö on perustettu kiitokseksi kaikista niistä hienoista saarikätköistä joilla meillä on ollut ilo vierailla.

This geocache was placed to give thanks for all the great island caches we have had the pleasure to seek.

Kätkö sijaitsee Glosholmin saarella, jonka pohjoisosa on Merivartioston aluetta. Merivartioston alueella liikkuminen on kiellettyä. Kiellettyä on myös kaikkiin merenkäynnin turva- ja valvontalaitteisiin koskeminen, eikä merivartioston laituriin voi kiinnittyä. Eteläpuoli saaresta kuuluu Metsähallitukselle, ja siellä liikkuminen on sallittua.

Kätkön löytääksesi sinun ei tarvitse purkaa tai siirtää mitään. Laitathan rasian takaisin niin, ettei se näy.

The cache is on the island Glosholm, the north side of which is Coastguard area where entrance is not permitted. It is also forbidden to touch any of the equipment related to sea safety and control and to dock into the Coastguard pier. The south side of the island is owned by the state-run Metsähallitus, and there entrance is allowed.

To find the cache you do not have to dismantle or move anything. Please place the container back so that it is not visible.

GLOSHOLMIN MAJAKKA

Glosholmin majakka (myöhemmin Glosholmin tunnusmajakka) oli Pellingin saaristossa Glosholmin saaren eteläisellä niemellä sijainnut Suomenlahden vilkastuneen meriliikenteen ohjauslaitteeksi vuosina 1832–1835 rakennettu majakka. Majakka toimi valomajakkana vuodesta 1835 vuoteen 1863 saakka, jolloin sen valo sammutettiin ja uusi, etelämmäksi rakennettu Söderskärin majakka otettiin käyttöön. Glosholmin majakka palveli tunnusmajakkana vuoteen 1940 saakka, jolloin se räjäytettiin.Pyöreä nelikerroksinen 16,3 metrin korkuinen ja läpimitaltaan 8,9-metrinen sylinterimäinen majakkatorni muurattiin tiilistä, ja sen laelle sijoitettiin puinen kahdeksankulmainen loistokoju. Yhtä aikaa majakan kanssa valmistuivat nelihenkiselle miehistölle tarkoitetut asuinrakennukset. Majakan valo sytytettiin ensimmäistä kertaa 15. syyskuuta 1835.

Majakan sijainti ei kuitenkaan ollut meriliikenteen kannalta paras mahdollinen, ja majakan katsottiin olevan syypää joihinkin alueella tapahtuneisiin haaksirikkoihin. Niinpä Söderskärin majakan valmistuessa Glosholmin majakan valolaitteet sammutettiin ja se muutettiin valottomaksi tunnusmajakaksi. Lyhtykoju purettiin ja korvattiin kahdeksankulmaisella peltisellä 6,7-metrisellä suippokärkisellä katolla. Huippumerkiksi asetettiin 6,1 metrin korkuinen risti, jonka huippumerkkinä oli vaakasuora tynnyri.

Talvisodan aikana Glosholmin majakkatorni määrättiin tuhottavaksi, sillä sen katsottiin opastavan pommituslennoilla olleita vihollisen lentokoneita. Tämän johdosta majakkatorni räjäytettiin 14. maaliskuuta 1940, vaikka talvisota oli jo päättynyt. Tornista jäi jäljelle vain noin viiden metrin korkuinen alaosa, joka jatkosodan aikana muutettiin tulenjohtoasemaksi.

Kirjailija Tove Jansson on käyttänyt Glosholmin majakkatornia Muumitalonsa esikuvana.

GLOSHOLM LIGHTHOUSE

Glosholm Lighthouse, built in 1832–1835 as a navigational aid for increased seafaring, was located in the Pellinki archipelago on the southern spit of the island Glosholm. It was a lighthouse from 1835 until 1863 when the light was turned off and the new Söderskär Lighthouse, further in the south, was taken into use. It served as a daymark until 1940 when it was demolished.The cylindrical four-storey lighthouse tower, 16.3 m high and 8.9 m wide, was laid from brick, and on top was a wooden octagonal lantern room. At the same time with the lighthouse, housing for a four-member crew was built. The lighthouse lamp was first lit on September 15, 1835.

The location of the lighthouse, however, was not ideal for navigation, and the lighthouse was considered the reason for some of the shipwrecks in the waters. Therefore, when Söderskär Lighthouse was completed, the light at Glosholm was put out and the tower was turned into a daymark. The lantern room was taken down and replaced with an octagonal 6.7 m pointed roof made of tin with a 6.1 m high cross and a horizontal barrel on top.

During the Finnish-Soviet Winter War, Glosholm Lighthouse was ordered to be demolished because it was seen to guide enemy airplanes on their bombing flights. Therefore, the daymark tower was blown up on March 14, 1940 even though the war had ended. Only a five-metre high bottom part was left of the tower which was transformed into a fire control station during the Continuation War.

The author Tove Jansson based her Moominhouse on the Glosholm Lighthouse tower.

NUUSKAMUIKKUNEN

Nuuskamuikkunen on hahmo Tove Janssonin Muumi-tarinoissa. Hän on Muumipeikon paras ystävä. Nuuskamuikkunen on seikkailijaluonne ja viihtyy monesti myös yksinkin. Nuuskamuikkunen käyttää vanhoja vaatteita, kuten vihreää hattua ja takkia, asuu teltassa joen rannalla aivan Muumitalon liepeillä ja soittaa huuliharppua (Janssonin sarjakuvassa haitaria). Sarjakuvissa ja muissa kuvituksissa ja teoksissa hänen nähdään myös polttavan piippua. Hän istuu usein joen rannalla onkimassa itselleen kalaa. Nuuskamuikkusen hatussa oleva koriste vaihtelee: toisinaan reunusta on koristanut sulka, kukkaseppele tai naru. Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii usein mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Hänen viisautensa, elämänkokemuksensa ja itsenäisyytensä antavat ymmärtää, että hän olisi aikuinen. Ongelmatilanteissa muut turvautuvat usein Nuuskamuikkusen apuun, koska hän nauttii laakson asukkaiden varauksetonta ihailua monitietoisuutensa vuoksi. Hänen neuvojaan myös noudatetaan.

Hän vaeltaa etelään joka talven ajaksi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan ja huuliharpun soinnista tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin. On myös sanottu, että kevät ei ole tullut Muumilaaksoon ennen kuin Nuuskamuikkunen on taas palannut.

Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja aukonut lukittuja portteja. Merkille pantavaa on myös se, että ruokailu- tai teehetkellä hän istuu usein muista erillään Muumitalon ruokasalin seinustalle sijoitetulla sohvalla ruokapöydän sijaan.

Nuuskamuikkusen tavasta ajatella löytyy yhtymäkohtia monenlaisiin filosofisiin näkemyksiin. Hän on eittämättä yksi persoonaltaan monivivahteisimmin tulkittavissa olevia hahmoja Muumi-teoksissa. Nuuskamuikkunen on sanonut, ettei kenenkään pitäisi omistaa enempää kuin jaksaa mukanaan kantaa, eikä hän voi ymmärtää ystävänsä Nipsun kiintymystä tavaroihin ja maallisiin asioihin.

Nuuskamuikkusen esikuvia ovat Janssonin veli Lars Jansson sekä toimittaja Atos Wirtanen, jonka ulkoasusta on lainattu Nuuskamuikkusen vihreä hattu.

"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." -Nuuskamuikkunen

SNUFKIN

Snufkin is a character in the Moomin stories authored by Tove Jansson. The best friend of Moomintroll, Snufkin is an adventurous spirit and also often likes to keep to himself. Snufkin wears old clothes, his green hat and cloak, lives in a tent by the river quite close to the Moominhouse and plays the harmonica (also the accordion in Jansson’s comic strips). In the comics and other illustrations and works he is also seen to smoke a pipe. He often sits by the river fishing a meal for himself. The decoration in Snufkin’s hat varies: there has sometimes been a feather, a garland of flowers or a string adorning its rim. Snufkin’s age is hard to define. Even though he often likes to play with Moomintroll and other Moomins, it is not uncommon to find him having deep conversations with Moominpappa. His wisdom, life experience and independence suggest that he is an adult. Others in the Moominvalley often turn to Snufkin for help in their problems because his vast knowledge of almost anything has gained him their unconditional admiration. Moreover, they follow his advice.

Snufkin leaves for south every winter when all the Moominvalley goes to sleep. In the spring he returns and puts his tent up by the river, and when the harmonica starts to play, everyone knows Snufkin is back. It has also been said that the spring will not come in the valley until Snufkin is there.

Snufkin can also be seen as the classical rebel: he has torn down do not signs and broken locked gates. Snufkin’s character also portrays pronounced independence from the surrounding society – sometimes even his friends in the Moominvalley. It is also noticeable how he often at meals sits on the couch set by the wall in the dining room of the Moominhouse and not at the table with others.

Snufkin’s thinking bears resemblance to many philosophical views. He is undoubtedly one of the most complex characters in the Moomin books. Snufkin has said that no-one should own more than they can carry, and he cannot understand his friend Sniff’s attachment to possessions and worldly things.

Snufkin’s character is based on Jansson’s brother Lars Jansson and journalist Atos Wirtanen, whose appearance has lent Snufkin his green hat.

“Today I happen to be here – tomorrow I’m elsewhere. I roam and I roam, and when I find an amusing spot, I put my tent up and start playing the harmonica.” –Snufkin