Kun Suomen tieverkkoa 1920- ja 30-luvuilla rakennettiin ja numeroitiin, Joensuun ja Ilomantsin välinen kantatie sai numeron 74. Senaikainen kantatie oli kapea ja mutkitteleva soratie, joka noudatteli maaston muotoja eikä kulkenut kallioleikkauksissa. 1960-luvulla kantatie uudistettiin: Sen alkupää Joensuussa siirtyi keskustasta Hukanhaudalle. Uusi linjaus kulki kylien ulkopuolella, ja maastoa tasoitettiin palvelemaan nopeampaa autoliikennettä. Ilomantsissa uusi sisääntulo nivottiin yhteen keskustan uuden pääkadun kanssa. Vanha maantie jäi paikalleen, mutta sitä ei hylätty kokonaan. Edelleen se palvelee pitkillä osuuksilla paikallista asutusta ja metsätaloutta. Vanhoilla tieosuuksilla voi vielä aistia sen, millaista automatkailu oli ennen autojen yleistymistä. Mäet ja mutkat ovat hurjia, mutta maisemat sitäkin vaikuttavampia.
Vielä ennen Ilomantsin kirkonkylää uusi ja vanha tielinjaus poikkeavat usean kilometrin matkalla kauas toisistaan. Vanha tie kääntyy soratienä Heinävaaran suuntaan, mutkittelee kumpuilevassa maastossa ja yhtyy etelästä Haukivaarasta tulevaan tiehen. Tästä eteenpäin tie on päällystetty. Matkan varrelta löytyy jylhänä avautuvia vaaramaisemia, ja lähempänä Ilomantsia sijaitsee Havukkakallion muinaislinnoitus.
Kätkö sijaitsee paikassa, jossa vanha Ilomantsintie ylittää pohjoiseen virtaavan Riihijoen. Kaikkein lyhyimmät etsijät eivät kätköön yletä, eivätkä pidemmätkään välttämättä kovin helpolla pääse. Runsaamman veden aikaan hyvät saappaat tulevat tarpeeseen. Kätkö on piilotettu kuivin jaloin ilman apuvälineitä. Bonuskätkön löytämiseksi tarvittava numero: laske, kuinka monta vierekkäistä (ei päällekkäistä) hirttä ylittää joen sillan alapuolella.
Vanhan tielinjauksen sijainti on selvitetty vertailemalla vanhoja ja uusia karttoja sekä ilmakuvia. Jos huomaat tiedoissa epätarkkuuksia, voit lähettää kätkön tekijälle viestin tai täydentää tietoja lokimerkintään. Lokeihin saa toki kertoa myös omakohtaisia muistoja vanhasta tiestä.
Sarjan muut kätköt: