Iitin tieliikenteen historiaa
Iitin pääväylät ovat pysyneet suurin piirtein samoina jo
vuosisatoja. Salpausselkää myöden pääsi Uudenkylän, Kausalan ja
Keltin väliä Ylistä Viipurintietä. Reitti Haminasta Elimäelle ja
edelleen Uudenkylän kautta Hollolan suurpitäjään oli tärkeä
kauppareitti. Ruotsi-Suomen rajan siirryttyä Kymijoelle Savontiestä
Loviisasta Mäntyharjuun tuli entistä tärkeämpi. Pohjois-Iitissä
monet tiet olivat käytössä vain talvella. Kesällä kuljettiin
veneellä. Niiltä ajoilta onkin peräisin Iitin jakaminen Maakansaan
ja Vesikansaan.
Vaikka Maakansan puolella ei olekaan juuri suuria vesistöjä,
maata halkovat pienemmät Sääskjärveen laskevat joet ja
Suomenlahteen päättyvä Taasianjoki. Näiden jokien ja ojien
ylittämiseksi on rakennettu varmasti lukuisia puusiltoja, joita ei
enää ole. Tärkeimpien reittien varrelle ja teollisuuden äärelle on
rakennettu kivisiä holvisiltoja.
Entisaikoina teiden rakentaminen ja kunnossapito oli annettu
talollisten vastuulle. Siksi yhä edelleen monet tiet mutkittelevat
seudun tilojen pihapiirien kautta. Talolliset myös suhtautuivat
luonnollisesti varsin nihkeästi määräyksiin parantaa teiden kuntoa
"kaukoliikenteen" tarpeita palvelemaan. Eiväthän he itse siitä
juurikaan hyötyneet.
Uusi tielaki ja liikenteen kehittyminen varsinkin 1920-luvulta
alkaen on asettanut haasteita vanhoille silloille. Esittelemme
sarjan kivisiltoja, jotka ovat edelleen käytössä, ovat jääneet pois
käytöstä uuden tielinjauksen johdosta tai ne on purettu pois uuden
sillan tieltä. Iitin kivisiltoja ei löydy Tiehallinnon listaamien
museosiltojen joukosta, mutta hienoja ne silti ovat. Kätkösarjaa
saa toki jatkaa aihepiiriin sopivilla silloilla. Sarjan kätköt on
sijoitettu siten, että purkin esiinsaamiseksi ei tarvitse (eikä
saa) siirrellä kiviä.
Taasianjoen silta
Taasianjoessa on Iitissä kaksi isompaa siltaa. Nämä sillat ovat
olleet merkittävien kauppareittien varrella, joten viranomaisilta
tulikin vuonna 1766 määräys Savontien kunnostamiseksi.
Maanomistajat eivät ryhtyneet toimeen kovin motivoituneesti, vaan
työn heikon jäljen tuli ensin käytävä ilmi. Kevättulvista kärsivä
silta laitettiin perusteellisesti kuntoon vuonna 1868.
Nyt vanhaakaan siltaa ei ole enää olemassa. Kimonkyläntie
Taasianjoen yli kulkee samalla paikalla olevaa uutta siltaa myöden.
Auton voit jättää tienreunaan ladon viereen. Kyseistä peltotietä
näytettäisiin aurattavan talvella. Liukkailla keleillä kätkölle
tavoittelu voi olla vaarallista. Pituudesta on etua.
Lähteet
- Aimo Halila, "Iitin historia I", toinen painos,
1988
- Aimo Halila, "Iitin historia II", 1966