Iitin tieliikenteen historiaa
Iitin pääväylät ovat pysyneet suurin piirtein samoina jo
vuosisatoja. Salpausselkää myöden pääsi Uudenkylän, Kausalan ja
Keltin väliä Ylistä Viipurintietä. Reitti Haminasta Elimäelle ja
edelleen Uudenkylän kautta Hollolan suurpitäjään oli tärkeä
kauppareitti. Ruotsi-Suomen rajan siirryttyä Kymijoelle Savontiestä
Loviisasta Mäntyharjuun tuli entistä tärkeämpi. Pohjois-Iitissä
monet tiet olivat käytössä vain talvella. Kesällä kuljettiin
veneellä. Niiltä ajoilta onkin peräisin Iitin jakaminen Maakansaan
ja Vesikansaan.
Vaikka Maakansan puolella ei olekaan juuri suuria vesistöjä,
maata halkovat pienemmät Sääskjärveen laskevat joet ja
Suomenlahteen päättyvä Taasianjoki. Näiden jokien ja ojien
ylittämiseksi on rakennettu varmasti lukuisia puusiltoja, joita ei
enää ole. Tärkeimpien reittien varrelle ja teollisuuden äärelle on
rakennettu kivisiä holvisiltoja.
Entisaikoina teiden rakentaminen ja kunnossapito oli annettu
talollisten vastuulle. Siksi yhä edelleen monet tiet mutkittelevat
seudun tilojen pihapiirien kautta. Talolliset myös suhtautuivat
luonnollisesti varsin nihkeästi määräyksiin parantaa teiden kuntoa
"kaukoliikenteen" tarpeita palvelemaan. Eiväthän he itse siitä
juurikaan hyötyneet.
Uusi tielaki ja liikenteen kehittyminen varsinkin 1920-luvulta
alkaen on asettanut haasteita vanhoille silloille. Esittelemme
sarjan kivisiltoja, jotka ovat edelleen käytössä, ovat jääneet pois
käytöstä uuden tielinjauksen johdosta tai ne on purettu pois uuden
sillan tieltä. Iitin kivisiltoja ei löydy Tiehallinnon listaamien
museosiltojen joukosta, mutta hienoja ne silti ovat. Kätkösarjaa
saa toki jatkaa aihepiiriin sopivilla silloilla. Sarjan kätköt on
sijoitettu siten, että purkin esiinsaamiseksi ei tarvitse (eikä
saa) siirrellä kiviä.
Vierunsilta
Kausalan Kaivomäestä alkunsa saava Konttilanoja liittyy
Taasianjokeen yhtyvään Kaalijokeen. Siinä välillä se virtaa
Haapakimolantien alitse. Aikaisemmin tämä tapahtui vain
Vierunsillan ali, mutta nykyisin vesi virtaa putkessa myös uuden
tien alitse. Läheisen talon mukaan nimetty Vierunsilta ei siis enää
ole yleisen liikenteen käytössä.
Auton voit jättää sillan yli menevän peltotien risteykseen
Haapakimolantien varteen. Runsaslumisena aikana tämän parkin käyttö
ei onnistune. Kohdassa on melko hyvä näkyvyys, joten turvallinen
pysäköinti tienreunaankin lienee mahdollista.
Lähteet
- Aimo Halila, "Iitin historia I", toinen painos,
1988
- Aimo Halila, "Iitin historia II", 1966