Iitin tieliikenteen historiaa
Iitin pääväylät ovat pysyneet suurin piirtein samoina jo vuosisatoja. Salpausselkää myöden pääsi Uudenkylän, Kausalan ja Keltin väliä Ylistä Viipurintietä. Reitti Haminasta Elimäelle ja edelleen Uudenkylän kautta Hollolan suurpitäjään oli tärkeä kauppareitti. Ruotsi-Suomen rajan siirryttyä Kymijoelle Savontiestä Loviisasta Mäntyharjuun tuli entistä tärkeämpi. Pohjois-Iitissä monet tiet olivat käytössä vain talvella. Kesällä kuljettiin veneellä. Niiltä ajoilta onkin peräisin Iitin jakaminen Maakansaan ja Vesikansaan.
Vaikka Maakansan puolella ei olekaan juuri suuria vesistöjä, maata halkovat pienemmät Sääskjärveen laskevat joet ja Suomenlahteen päättyvä Taasianjoki. Näiden jokien ja ojien ylittämiseksi on rakennettu varmasti lukuisia puusiltoja, joita ei enää ole. Tärkeimpien reittien varrelle ja teollisuuden äärelle on rakennettu kivisiä holvisiltoja.
Entisaikoina teiden rakentaminen ja kunnossapito oli annettu talollisten vastuulle. Siksi yhä edelleen monet tiet mutkittelevat seudun tilojen pihapiirien kautta. Talolliset myös suhtautuivat luonnollisesti varsin nihkeästi määräyksiin parantaa teiden kuntoa "kaukoliikenteen" tarpeita palvelemaan. Eiväthän he itse siitä juurikaan hyötyneet.
Uusi tielaki ja liikenteen kehittyminen varsinkin 1920-luvulta alkaen on asettanut haasteita vanhoille silloille. Esittelemme sarjan kivisiltoja, jotka ovat edelleen käytössä, ovat jääneet pois käytöstä uuden tielinjauksen johdosta tai ne on purettu pois uuden sillan tieltä. Iitin kivisiltoja ei löydy Tiehallinnon listaamien museosiltojen joukosta, mutta hienoja ne silti ovat. Kätkösarjaa saa toki jatkaa aihepiiriin sopivilla silloilla. Sarjan kätköt on sijoitettu siten, että purkin esiinsaamiseksi ei tarvitse (eikä saa) siirrellä kiviä.
Vuorenmäensilta
Ainakin paikallisten kielenkäytössä Vuorenmäensillaksi lähellä olevien kallioiden mukaan kutsuttu silta on toinen Taasianjoen silloista. Huonokuntoinen silta ei ole enää käytössä, vaan Kolisevantie menee vierestä, ja joki virtaa varsin kookkaiden putkien lävitse. Taasianjoen sillat kärsivät ennen kevättulvista. Isännät korjasivatkin tämän sillan perusteellisesti vuonna 1868.
Auton voit jättää Vuorenmäentien reunaan tai vaihtoehtoisesti toiselle puolelle pellonlaitaan. Hyvää pysäköintipaikkaa ei kuitenkaan ole.
Lähteet
- Aimo Halila, "Iitin historia I", toinen painos, 1988
- Aimo Halila, "Iitin historia II", 1966