Johan Ludvig Runeberg
Johan Ludvig Runeberg syntyi 5. helmikuuta 1804 Pietarsaaressa.
Hänen isänsä oli ruotsalaista syntyperää oleva merikapteeni Lorens
Ulrik Runeberg ja äiti pietarsaarelainen raatimiehen tytär Anna
Maria Malm. Runebergit olivat hyvin toimeentuleva ruotsinkielinen
porvarisperhe.
Johan Ludvig aloitti koulunkäyntinsä Pietarsaaressa, Westmanin
muorin mökissä. Koulunkäynti jatkui Oulun triviaalikoulussa ja
myöhemmin Vaasan triviaalikoulussa. Runebergin isä halvaantui 1821,
ja perheen toimeentulo heikkeni. Nuorella ylioppilaalla ei ollut
toivoa kodin taloudellisesta tuesta.
Lokakuussa 1822 Johan Ludvig aloitti opintonsa Turun akatemiassa.
Hän keskittyi opinnoissaan erityisesti klassisiin kieliin. Runeberg
rahoitti opintonsa toimimalla mm. yksityisopettajana.
Opiskellessaan Turussa Runeberg tutustui kansallisuusaatetta
ajavaan ns. Turun romantiikkaan. Erityisesti Runebergin
kansallistunteen heräämiseen lienee vaikuttanut Juhana Jaakko
Tengström, jonka suomen kirjallisuuden luentoja hän kuunteli.
Syksyllä 1823 Runebergin taloudellinen tilanne oli hyvin vaikea, ja
hänen oli lähdettävä kotiopettajaksi Saarijärvelle. Runeberg opetti
kapteeni af Enehjelmin ja kruununvouti Danielsonin perheen poikia
joulukuusta 1823 syyskesään 1825, jolloin hän siirtyi af Enehjelmin
perheen uuteen kotiin Ruovedelle. Vuoden 1826 alussa Runeberg
palasi Turkuun.
Runeberg valmistui maisteriksi 1827. Seuraavana vuonna hän muutti
Helsinkiin, jonne yliopisto siirtyi Turun palon jälkeen. Vuonna
1830 Runeberg julkaisi väitöskirjansa, ja hänet nimitettiin
palkattomaan kaunopuheisuuden dosentin toimeen. Runeberg oli
avioitunut 1831 Fredrika Tengströmin kanssa ja joutui jälleen
turvautumaan opettajan työhön hankkiakseen perheelle elannon.
Runeberg oli Helsingin romantiikan ja Lauantaiseuran keskeinen
henkilö.
Vuonna 1837 Runeberg muutti perheineen Porvooseen, jossa hän toimi
kymnaasin klassisten kielten lehtorina vuoteen 1857. Opetustyön
ohessa Runeberg jatkoi kirjallista työtään. Hän kirjoitti etupäässä
runoja, mutta osallistui myös sanomalehti- ja virsikirjatyöhön.
Runeberg loi keskeisen runotuotantonsa 1830- ja 1840-luvulla
Helsingissä ja myöhemmin Porvoossa.
Metsästysretkellä 1863 Runeberg sai aivohalvauksen, jonka jälkeen
kirjallinen työ ei enää onnistunut. Runoilija kuoli Porvoossa 6.
toukokuuta 1877. Hänet haudattiin Porvooseen.
Runebergin kirjallinen tuotanto
Runeberg kirjoitteli runoja jo koulupoikana ja opiskeluvuosinaan
Turussa. Ensimmäinen julkaistu runo oli
Till solen ( Auringolle
), joka ilmestyi 1826 Åbo Tidningarissa.
Siniseen
kirjaan Saarijärvellä kirjoitetut runot olivat vielä hapuilevia
erilaisten tyylisuuntien kokeiluja.
Runebergin keskeisin runotuotanto syntyi 1830- ja 1840-luvulla
Helsingissä ja Porvoossa. Hänen teostensa lähtökohdaksi voidaan
katsoa ns. Turun romantiikan ideologinen vaikutus, Saarijärven ja
Ruoveden kokemukset sekä kirjalliset esikuvat. Tutustuminen
serbialaisiin kansanrunoihin oli ratkaiseva esteettinen
virike.
Runeberg aloitti lyyrikkona. Esikoiskokoelma
Dikter ( Runoja
) ilmestyi 1830. Jo esikoiskokoelmassaan Runeberg esittäytyy
rakkausrunojen ohella erinomaisena Suomen luonnon kuvaajana.
Dikter -runoja ilmestyi kaikkiaan kolme kokoelmaa. Runot ovat
aiheiltaan romanttisia: niiden keskeisiä teemoja ovat rakkaus,
yksinäisyys ja kodittomuus.
Myös eeppisissä eli kertovissa runoissa painopiste sijoittuu
nuoruudentuotantoon: ns. suomalaisessa sarjassaan
(
Hirvenhiihtäjät, Hanna, Jouluilta ) Runeberg keskittyi
kotimaisiin aiheisiin, mutta näki Suomen vielä
säätyläisnäkökulmasta. Jouluillan lopussa tulee esiin jo
varsinainen isänmaa-aate.
Hirvenhiihtäjät-eepos ja Lönnrotin Kalevala olivat erittäin
merkittäviä kansallisen identiteetin luojia 1800-luvulla.
Hirvenhiihtäjät oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen rahvaankuvaus.
Suomalaisen kirjallisuuden seura päätti suomentaa Hirvenhiihtäjät
heti sen ilmestyttyä 1832. Runebergilla oli koko 1800-luvun ajan
keskeinen merkitys isänmaakäsityksen kannalta. Ruotsin kieli ja
suomalaisuus yhtyivät Runebergin runoudessa perustavalla tavalla.
Runoilijan suomalaisuus sitoutuu Suomen maan ja kansan
ihannekuvaukseen; hän pitää sisämaata ihannemaisemana. Runebergin
aikalaisille oli uutta lyriikan kansanrunomainen rakenne sekä
epiikan kotoiset suomalaiset sisämaan näkymät ja ihmiset.
Jo 1830-luvulla Runebergia pidettiin ajan johtavana runoilijana
Suomessa.
Vänrikki Stoolin tarinain ilmestymisen jälkeen (I
osa 1848, II osa 1860) Runeberg tunnustettiin
kansallisrunoilijaksi.
Maamme-laulun (1846) isänmaa edusti
vielä maisemaklassista isänmaakäsitystä. Vänrikki Stoolin
tarinoissa kansallinen romantiikka, isänmaallisuus ja
sankarillisuus ilmenee jo selvästi. Maamme -runosta tuli Suomen
kansallislaulu ja
Porilaisten marssista armeijan
kunniamarssi.
Kätkö
Runebergin kasvuvuosista on Pietarsaaressa on säilynyt monia
miljöitä, esimerkiksi aloituspisteen koordinaateista löytyvä
Runebergin tupa. Tuvan rakennuttivat Runebergin isä ja eno vuonna
1810 metsästys- ja kalastusmökiksi. Runeberg vietti mökissä
nuoruutensa kesät metsästellen ja kalastellen ystäviensä kanssa.
Tupa on ollut 1850-luvulta lähtien turistien ja kaupunkilaisten
suosiossa, ja se onkin seudun vanhimpia matkailukohteita.
Runebergin isän kuoltua mökki pääsi rapistumaan, mutta
kaupunkilaiset kunnostivat ja lahjoittivat sen Runebergille
itselleen vuonna 1851. Runeberg ei kuitenkaan vieraillut
Pietarsaaressa lahjoituksen jälkeen.
Runebergin tuvan luona tehtävänä on laskea tuvan vieressä
olevan punaisen rakennuksen etuseinässä olevasta kyltistä
suomenkielisen sanan kirjainten lukumäärä. Kirjainten lukumäärä on
luku A.
Mökin lisäksi Pietarsaaressa voi tutustua Westmanin muorin tupaan (
N 63° 40.567 E 022° 42.101 ), jossa Runeberg aloitti koulutiensä ja
oppi lukemaan. Merikarhu Westmannin leski piti yksityiskoulua
talonsa ullakkokamarissa 1794-1828 ja Runeberg oli siellä oppilaana
1810-1812. Nykyisin talossa on näyttely, joka esittelee Runebergin
Pietarsaaren aikoja.
Tuvan vierestä löytyy keltaisen talon seinästä riippuva
ovaalin muotoinen kyltti. Kyltissä olevan suomenkielisen sanan
kirjainten lukumäärä on luku B.
Johan Ludvig Runebergin syntymäkaupunki Pietarsaari on osoittanut
Suomen kansallisrunoilijalle huomiota monin eri tavoin. Vuonna 1854
järjestettiin ensimmäinen Runeberg-juhla Malmin talossa. Vuodesta
1872 lähtien kaupunki on järjestänyt Runeberg-juhlia
säännöllisesti. Vuonna 1904 Pietarsaaressa paljastettiin J. L.
Runebergin patsas, jonka on veistänyt hänen poikansa Walter
Runeberg. Patsasta varten perustettiin oma puisto ( N 63° 40.462 E
022° 42.384 ).
Vuodesta 1990 alkaen Pietarsaaressa on vietetty Runebergin viikkoa,
jonka aikana kiinnitetään huomiota kirjallisuuteen ja kirjailijan
ammattiin. Runebergin viikkoa vietetään sillä viikolla, jolle
Runebergin päivä osuu.
Multikätkön viimeinen etappi on Pietarsaaren keskustasta
löytyvä Runebergin puisto. Patsaan etupuolella olevien kirjainten
lukumäärä on luku C.
Kätkötehtävän voi myös ladata tästä
linkistä.
Kätköpurkki löytyy koordinaateista :
N63.(52-A).574-(B+C)
E022.(54-A).693-(B+C)
Saturaatiosäännön vuoksi kätköpurkkia ei voitu piilottaa
Runebergin kasvuvuosien miljöösiin.