-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Related Web Page
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
[FI]
Tämä on helppo peruskätkö, joka esittelee Heiton talon historiaa. n. 1 litran kokonen.
[ENG]
This is very easy traditional cache, which presets history of Heitto house. Sorry, only in finnish! The size is about 1 l.
Juttu on Heiton Uutisista, Maaliskuu 2011, josta löytyy tarinaa tukevat kuvat. Lehti nähtävillä sähköisessä muodossa (pdf) Haukiputaan Heiton sivuilta.
_______________________________________________
Millä tavalla nimet Aleksanteri ja Kaisa Höyhtyä sekä Juho ja Greeta Puuperä liittyvät Haukiputaan Heiton historiaan? Kysymys on kieltämättä vaikea ja vastaus siihen löytyy yli sadan vuoden takaa. Haukiputaan Työosuuskunnan historian lukeneet tosin saattaisivat antaa viiden pisteenvihjeen: vuonna 1908 Höyhtyät ja Puuperät myivät Niemeläntörmältä maata Haukiputaan Työväenyhdistykselle, joka etsi tonttia talolleen. Ja nyt moni arvaakin jo oikeanvastauksen: talo tultiin myöhemmin tuntemaan Osiksena ja myös Heiton talona, jonka valmistumisesta tulee tänä vuonna (2011) kuluneeksi sata vuotta.
Haukiputaan Työosuuskunta oli perustettu 1906. Osuuskunnan tarkoituksena oli hankkia jäsenilleen työtä esimerkiksi lautatarhoissa ja uitoissa mutta myös estää yksityisiä yrittäjiä käyttämästä mielivaltaa palkkauksessa ja työvoiman hankkimisessa paikkakunnan ulkopuolelta.
Hyvin pian Työosuuskunta huomasi tarvitsevansa oman seurantalon.
Työväenyhdistys oli rakentanut talkoilla taloaan Niemeläntörmälle, mutta
rahkeet eivät riittäneet. Maaliskuussa 1910 yhdistys joutuikin tarjoamaan taloa ja tonttia Työosuuskunnalle ostettavaksi. Kaupat tehtiin jo huhtikuussa, ja 9.4.1910 Työosuuskunnan hallinto päätti ”ruveta taloa rakentamaan sen mukaan kuin rahavarat myöten antaa”. Ensimmäinen osuuskunnan yleinenkokous vielä keskeneräisessä talossa pidettiin 14.5.1911, mutta jo heinäkuussa taloa vuokrattiin ulkopuolisillekin.
Kaikkea ei saatu valmiiksi vuonna 1911, vaan seuraavina vuosina jatkuivat viimeistelytyöt, saatiin esimerkiksi verho saliin, istuimet parvekkeelle ja
tuplat ravintolan ikkunoihin. Kaivon ja puuliiterin teko annettiin huutokaupalla ulkopuolisten tehtäväksi. Jo vuonna 1917 taloa laajennettiin.
Talon historia oli Venäjän vallan aikaankin liittynyt läheisesti Suomen poliittiseen historiaan, mutta tästä eteenpäin vielä voimakkaammin. Vuoden 1918 sodan jälkimainingeissa maanhallitus oli julistanut talon takavarikkoon ja se oli suojeluskunnan käytössä marraskuusta 1918 heinäkuuhun 1919.
1920-luku oli talon kulta-aikaa. Haukiputaan Työväen Näyttämö järjesti talolla runsaasti teatterinäytöksiä, mutta myös iltamia, vappu-, kesä- ja joulujuhlia. Vuosikymmenen loppua kohti oikeistolaisen liikkeen valta Suomessa kuitenkin kasvoi ja säädettiin ns. kommunistilait, joilla rajoitettiin muun muassa yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Lakien nojalla työväentaloja alettiin sulkea, ja näin kävi myös Työosuuskunnan talolle, jossa juhannuksen 1930 tanssien jälkeen ei pidetty yleisötilaisuuksia seitsemään vuoteen. Huonomminkin olisi voinut käydä, sillä äärioikeisto jopa tuhosi joitakin työväentaloja. Vasta syyskuussa 1937 maaherra myöntyi osuuskunnan anomukseen talon avaamiseksi.
Mainittakoon, että anomukseen antoi oman lausuntonsa Etsivä keskuspoliisi nykyisen suojelupoliisin edeltäjä.
Vuonna 1937 talossa perustettiin myös urheiluseura Tempo, josta tuli talon pitkäaikainen käyttäjä. Seura tunnettiin erityisesti painijoistaan.
Pian alkoi talvisota, jolloin talo oli siirtoväen käytössä. Jatkosodan aikana vuokralaisena oli runsaat kaksi vuotta Haukiputaan Kansanhuolto.
Sotien jälkeen alkoi taas talon ahkera käyttö, Työosuuskunta muun
muassa osti elokuvakoneen. 1950-luvusta muodostui kuitenkin osuuskunnan viimeinen vuosikymmen. Jäsenistö oli ikääntynyttä ja osuuskuntaa vaivasivat ainaiset taloushuolet. Ammattiyhdistysten kasvu oli vienyt työosuuskunnilta merkitystä.
Marraskuussa 1953 Haukiputaan Työosuuskunta myi talonsa Haukiputaan Demokraattiselle yhdistykselle. Työosuuskunta piti viimeisen yleisen kokouksensa vuonna 1958. Toiminta jatkui muun muassa elokuvanäytösten ja iltamien merkeissä. Uuden omistajan aikaa kesti vain alun toistakymmentä vuotta, sillä 22. maaliskuuta vuonna
1970 allekirjoitettiin kauppakirja, jolla SKDL:n Haukiputaan yhdistys myi omistamansa työväentalon Haukiputaan Heitolle.
Talon uudempaa historiaa löytyy vaikkapa Facebookista, Rantapohja-lehden sivujen keskusteluista, jossa Pekka Niemelin kirjoittaa 1970-luvun alun rock-bileistä. Tuolloin kansaa vaelsi läheltä ja kaukaa katsomaan muun muassa Hectoria, Hurriganesia ja Juicea. Heiton urheilutoiminnasta ja sen historiasta talolla voisikin sitten kirjoittaa aivan oman juttunsa – tai juttu-sarjan.
Teksti: Pekka Rahko
Lähteet:
Halme, Anna-Maija, Pakkala Leni: Yhdessä rakennetut. Suomalaiset seurantalot. Suomen Kotiseutuliitto, 2008.
Kuusela, Terttu (toim.): Haukiputaan työosuuskunta. Haukiputaan Heitto ry.
Asunmaa, Martti, Ervasti-Julku Liisa ja Myllyä, Vieno: Muistelmia
ja tarinoita Haukiputaalta. Haukipudas-seura, 2008.
Additional Hints
(Decrypt)
Gnxnan, onpx fvqr