Ensimmäinen etappini oli patikkareitti Wisconsinissa. Käänsin
reitin nimen huonolla englannillani ja naurahdin kun huomasin että
kyseessä on suomalainen duo jonka jäseninä ovat entinen
urheiluselostaja/koripalloilija veljineen kilpailemassa Roger
Whittakerin kanssa samassa musiikin lajissa.
Käveltyä tuli reilut 7500 jaardia, olin kovasti ylävireinen ja
palkitsin itseni kuuntelemalla peräti
seitsemän suosikkiyhtyeeni biisiä. Soittolistalta löytyivät mm.
Heartache Tonight ja I Can't Tell You Why.
AB
Jatkoin matkaani seuraavaan etappiin Kaliforniaan haaveenani
patikoida kuuluisilla rannoilla. Osuin beachille jonka nimi oli
Kivi Ranta. Nuo mukulat eivät minua masentaneet, kiersin reitin
jopa 1,5 kertaa. Matka meni upeasti, fiilis nousi koko ajan, mikäs
siinä kävellessä kun kuulokkeista kuuluu jopa neljä kertaa
peräkkäin Jorma Kosken kaihoisa kappale jossa esiintyy lintu joka
jaksaa pysyä ilmassa pitkään huilaamatta ja räpyttelemättä
siipiään. Matkaa tuli tehtyä noin 10560 jaardia.
CD
Jalat alkoivat olla jo rakoilla kun saavuin seuraavaan
kohteeseen. Paikka oli hyvin samanlainen kuin aiemmat ja kuuluihan
se muutenkin samaan sarjaan. Osuvasti paikalle saapuessani radiosta
kajahti Ray Charlesin esittämä Georgia on my Mind. Jalkojeni vuoksi
kuljin vain noin 55,55 prosenttia reitistä. Mielialani oli yhä
nousussa, mistä paras osoitus soittolistani, kuusi biisiä samalta
bändiltä, mm Skinny Love ja High as Sun. Jaardeja kertyi kai noin
reilut 3700 jaardia.
EF
Urakan saavutettuani masennuin lievästi. Lensin nopeasti
takaisin ensimmäiselle paikkakunnalle. Illan jo pimennyttyä uhkasin
kohtaloa ja moskiittoja kiertämällä reitin vielä kertaalleen
juosten ja hyttysiä rautaisella kärpäslätkällä huitoen. Palkkioksi
sain veriset varpaat, kuhmun päähäni(Friendly fire) ja pienehkön
depression, joka onneksi katosi katsomalla suosikkinäyttelijääni
elokuvassa Casablanca. Olin jo aikeissa katsella myös elokuvansa
Big Sleep, mutta sehän olisi ollut turhaa, sillä koordinaatithan
olivat jo kasassa.
GH
Tarkasta ratkaisusi
