-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Kätkössä on ainoastaan lokivihko, ottakaa kynä mukaanne. Minkäänlaisia työkaluja ei kätköllä tarvita ja näppäryys on valttia täällä, ei voiman käyttö!
Harvoinpa meistä kukaan tulee ajatelleeksi sitä, miten moninaisia työvaiheita jonkin gastronomisen herkun laadinnassa onkaan ollut. Täällä pohjolassa, kaukana päiväntasaajan seudun syliin tippuvista kookospähkinöistä on vallitsevan pimeyden keskellä kuitenkin kehitelty aikojen saatossa tehokkaita menetelmiä ruokamateriaalin jatkojalostamiseksi syömiskelpoiseksi. Jotkut ruokalajit ovat saaneet maailmalla kiitosta ja niittäneet gloriaa eksoottisuudellaan muiden silmissä ja makunystyröissä, mutta Occamin partaveitsen tavoin yksinkertaisuus on kuitenkin aina ollut valttia.
Meillä Suomessa on osattu valmistaa olosuhteista riippumatta toinen toistaan ihmeellisempiä perinneherkkuja, mutta varsinkin karjalassa tähän taidon lajiin on paneuduttu syvällisesti jopa italialaisten mielestä. On piirakkata ja munavoi sekä hoi!, tiiliuunissa kypsennettyä paistia ja monenmoista leiväntapaista prieskaa ja priesneviä Lemin läsästä nyt puhumattakaan. Mutta paljon vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä työkaluja herkkujen valmistamisessa on käytetty. Karjalaisen kotikeittiön perustyökaluja on ollut mäystin ja kapusta, mutta varsinkin SUTTUNUIJA on taikonut herkkuun kuin herkkuun kokin taidoista riippuen mitä ihmeellisimpiä vivahteita.
Keväisin, jolloin petun ohella oli saatavilla paljon veden viljaa, ehtoisa talon emäntä saattoi valmistaa suttunuijaa tormakkaasti käytellen esim. hauki – ahvena-suttuva, (vuoksen töyräillä lohisuttuva) jonka pikantti makuelämys kirvoitti nirsoimmatkin gastronomisten elämysten etsijöiden makunystyrät.
Myöhemmin kesän kääntyessä iltapäivän puoleen, metsien kankaat olivat taas sinisenään mustikoista ja muista marjoista, mutta myös sienistä. Niinpä mainio talon emäntä valmisti metsänsadosta yleensä mustikka – puolukka – tattisuttuva. Jos laareihin oli vielä tässä vaiheessa jäänyt ohraa, kauraa, lanttuja tai pottuja tahi jokunen turnipsin tapainen - eivätkä ne olleet menneet isännän ja renkien keitoksiin, otti tormakka emäntä taas suttunuijan kätösiinsä ja survoi survinta taidokkaasti käytellen jyvä – lanttupohjaista suttuva talon perusmuonaksi. Juhlahetkinä talon pöydistä saattoi löytää myös pullasuttuva, mutta usein suttu saattoi koostua mitä erilaisimmista variaatioista; proteiini – rasva ja sokerilähteet valmistuivat oivaksi herkuksi yhdellä työvaiheella suttunuijaa voimallisesti käytellen.
Tälläisiä herkkuja maisteltiin yleensä ruiskyrsän ja kirnupiimän kera, saattoipa talon miesväki aterioinnin yhteydessä lippoa olvitynnyristä oivaa ohrajuomaakin särpimeksi ja näin ylentyä myös hengeltään rattoisan illanvieton ajaksi. Joskus tällaiset pidot saattoivat koitua kohtalokkaaksi seudun faunan kannalta; kerrotaan että eräässä karjalaisessa talossa olivat rengit ja isäntä maistelleet jo päivätolkulla erilaisia suttuherkkuja, ja tietenkin suolainen alkoi aina jossakin vaiheessa kuivattamaan miesväen kurkkuja. Talon lähistöllä ja lähikylillä oli hiiviskellyt vanha ukkokarhun köriläs ja katsellut laitumella laiduntavia lehmiä vähän sillä silmällä, suutaan maiskutellen, vatsa nälästä kurnien. Otso oli kuitenkin tehnyt elämänsä virheen ja päättänyt oikaista lähellä olevan talon pihan poikki parempiin väijyntä-asemiin. Isäntä ja rengit sekä paikallinen kylänseppä Malakias olivat makoilleet pihanurmella suttuherkkujen maistelemisen jälkeen, seppä oli kuitenkin herännyt janoonsa juuri kun otso oli koittanut hiipiä pihan poikki huomaamatta lainkaan kuorsaavaa äijälaumaa. Malakias karjaisi keuhkojensa täydeltä kädet villisti viuhtoen ympärillään ja karhu säntäsi pakosalle, mutta pihaa ympäröivät onnetonta eläintä kaikkialla korkeat seiväsaidat sekä luhtirakennukset. Säntäiltyään vauhkona sinne tänne, otusparka oli viimein noussut seisomaan kahdelle jalalleen ja viheltänyt kämmeniinsä, sitten se oli sännännyt äristen sepän kimppuun. Kauhea oli mylläkkä ja rähinä sekä ärinä ollut ja koko talon väki oli jo tässä vaiheessa pihamaalla äimistelemässä ja nauramassa ihmeellistä tapahtumaa. Seppä toristi kauheilla kourillaan karhua kurkusta hampaat irvessä, mutta Karhun peijakas huitaisi kohta kauhealla käpälällään seppää tavoitellen, ja osuikin täysinäiseen olvitynnyriin sepän kompastuessa juuri parahiksi pihamaalla lojuneeseen kapustaan. Käpälä viuhahti päänahkaa hipoen yli, mutta tynnyrin laudat lentelivät ilmoilla tuhannen pirstoina ja vaahtoava olvi roiskui pitkin pihamaata ja naurajien päälle, tynnyrin rautavannekin lensi pihapihlajan oksalle roikkumaan. Juuri herännyt, melkoisen väkevä ja häränkaltainen talon isäntä ei saattanut uskoa silmiään tapahtumia katsellessaan. Olvivaahdon peittämänä, naama punakkana kiukusta isäntä tarttui karjuen otsoa selkäturkista kiinni, viskasi eläinpolon korkealle ilmaan ja niin tapahtui, että vanha karhu läimähti keskelle suvista pihamaata, suoraan mustesienien päälle jota paikalle juossut emäntä kalautti vielä kalloon suttunuijalla. Siihen päättyi otson elo, mutta jo iltasella ja vielä seuraavana aamunakin pidot vain tuntuivat paranevan kaiken aikaa. Pöydässä muiden herkkujen joukossa oli nyt mustesieni – karhuntassu-suttuva pihlajamarjahillon kera, mutta uusi olvitynnyrikin kökötti keskellä pihamaata ja tuvasta oli kuulunut myöhempien puheiden mukaan melkoinen prähätys aina kirkolle asti.
Tämä kätkönen esittelee pitkäaikaisen tuotekehityksen tuloksen: modernin aramidi/kevlar – lujitteisen, nano-manipuloidun suttunuijan ensimmäisen version puukuituisine varsineen. Liikeradat on saatu pieniksi tai sitten suuriksi käyttäjästään riippuen, mutta erityisesti suunnittelussa on otettu huomioon ergonomia ja VÄHÄISEN voimankäytön tarve.
Additional Hints
(Decrypt)
xvivra frnffn.