Orionin ja Pekan kala-apaja.
Pahamaineisen, Azkabanin vankinakin tunnetun velhon, Sirius Mustan kauan kadoksissa ollut veli Orion Musta on löytynyt Keski-Suomesta Keuruulta.
Pienessä mökissä asuvan Orionin vaiheista ei tiedetty mitään, ennen kuin hän voitti paikallislehti Suur-Keuruun kalastuskilpailun. Valtavan hauen kanssa lehdessä poseeraava merikapteeni kertoili toimittajalle elämästään.
Orionin onneksi saari ei ollutkaan autio, vaan sillä asui pieni ystävällinen heimo, Ngikandudut. Nämä ottivat Orionin luokseen asumaan ja heimon jäseneksi. Kului monta onnellista vuotta ennen kuin Orionin merimiehen veri kutsui häntä taas kulkemaan. Hän jätti saaren ja pestautui kauppalaivastoon. Aikaisemmin opitut taidot ja synnynnäinen merimiehen vaisto auttoivat häntä ylenemään nopeasti, kunnes hänestä viimein tuli laivan kapteeni.
Myytävien orjien joukossa hänen silmiinsä osui nuori poika, joka kosketti hänen sydäntään. Mahtoiko poika tuoda Orionin mieleen hänet itsensä turvattomana, pelokkaana poikasena. Kapteeni Musta päätti ostaa pojan itselleen ja antaa hänelle vapaan elämän. Pikku hiljaa heidän välilleen kehittyi kiinteä side ja kapteeni alkoi pitää poikaa omanaan. Poika sai kristillisen kasteen ja nimekseen Pegasos Musta.
Miehet purjehtivat maailman meriä kauan ja kauas, kunnes Orion tunsi luissaan, että oli aika asettua aloilleen. Meri sai jäädä kauas taakse. Pegasos "Pekka" Musta ehdotti asuinpaikaksi pientä piilopirttiä Suomessa. Se oli kaukaisin paikka, jota hän osasi ajatella. Ja niin miehet asettuivat Keuruulle Valkealan kylään. Pekka järjesti isälleen mukavat oltavat pienen järven rannalle.
Siellä he edelleen viettävät lokoisia eläkepäiviä perunaa viljellen, kalastellen ja korttia pelaten, niin kuin vanhojen merikarhujen sopiikin.