Tuusulan perinteitä 9. Eino Leinon runoja Traditional Cache
Bray 69: Vapautetaan alue uusille kätköille. Kiitos kaikille kävijöille.
Tuusulan perinteitä 9. Eino Leinon runoja
-
Difficulty:
-
-
Terrain:
-
Size: 
(small)
Please note Use of geocaching.com services is subject to the terms and conditions
in our disclaimer.
Tuusulan perinteitä on 10-osainen kätkösarja (=yhdeksän tradia+sarjan päättävä tradikätkö) Tuusulan lähialueella. Tämä sarjan yhdeksäs osa esittelee Tuusulassa asuneen runoilijan: Eino Leinon. Kätkö sijaitsee Tuusulan Vaunukankaan alueella metsämaastossa. Polut ovat paikkapaikoin vetisiä syksyisin.
Lähistöllä sijaitsee sarjan 2 muutakin tuusulalaista taidetta esittelevää perinnekätköä: Einari Vuorelan runoja (8) ja J. H. Erkon runoja (7).
Eino Leino ja Tuusula:
Eino Leino asui Tuusulassa useammassakin huvilassa täysihoidossa 1920-luvulla. Tunnetuin näistä asuinpaikoista on Onnela, jossa runoilijamestari asui vuosina 1924-1925. Tuttu vieras Leino oli myös kirjailijoita vetävässä Syvärannan lepokodissa.
Myös Ainola kuului tietysti Leinon vierailukohteisiin, vaikka siellä hänen runsasta alkoholinkäyttöään vieroksuttiinkin. Tästä huolimatta Leino kirjoitti Sibeliuksen 60-vuotisjuhlapäivän kunniaksi HS:ssäkin julkaistun runon: Hirvi lähteellä.
Pekka Halonen sieti Leinoa paremmin ja Halonen olikin tämän hyvä ystävä jo vuodesta 1895. Halosenniemi oli lähellä Onnelaa ja Syvärantaa, joten taiteilijaystävysten kanssakäyminen oli vaivatonta. Pekka Halosen täyttäessä 60 vuotta kirjoitti Leino ystävälleen onnittelurunon. Kädenlyönti Pekka Haloselle- runossa hän kauniisti luonnehtii riimeillä tämän luonnonrakkautta ja jaloja luonteenpiirteitä.
Leinon kerrotaan istuneen usein myös Aleksis Kiven kuolimökin rappusella. Varmaan hän tunsi kohtalon yhteyttä juuri tuossa elämänvaiheessa, kun tie tuntui loppuun käydyltä. Leino nosti Kiven jo varhain suomalaiseksi kansalliskirjailijaksi, olihan hän tullut osaksi Leinon elämää jo varhain nuoruudessa. Viimeiset päivänsä Leino vietti Nuppulinnan Riitahuhdassa.
Leinon kultuurianti paikkakunnalle ei ollut vähäinen. Onnelassa asuessaan hän lausui runojaan paikkakunnan illanvietoissa ja iltamissa.
Kurjet, jotka hän oli nähnyt Tuusulan taivaalla vuoden 1924 syksyllä kirvoittivat Leinon sanailemaan Kurjet -runon.
- Kurjet -
Tien Tuusulan tienoilta taivaltain
minä kuulin pääni päältä,
mikä soi sävel kurkien auran ain´,
kun muuanne muuttaa ne täältä:
"Enslempemme manner on Suomenmaa,
Lapin ankaran lapsia liemme,
mutt haaveemme halkoo maailmaa,
kuin auringon meidän on tiemme."
Näin kurjet kaikerti kulkeissaan
pois pohjan taivahan alta,
jäi yksin jäähän ja yöhön maan
vain valkean talven valta.
- Eino Leino -
Lähde: Tuusula- seuran aikakirja: Millenium
Additional Hints
(Decrypt)
vyzrvara xbuqr