Kätköalueella risteilee useita maastopyöräilijöiden suosiossa olevia virallisia ja epävirallisia polkuja, joita pitkin kätköä on helppo lähestyä. Sinällään selkeä kalliomaasto luo jo itsessään hyvät mahdollisuudet liikkumiseen.
Kätkörasia on kokoa pieni. Rasian sisällä on kätkön julkaisun yhteydessä jätetty pari kynää, teroitin ja lokivihko ja rasian sisään mahtuu kulkija tai kaksi. Rasia sijaitsee muutaman metrin korkeudessa maanpinnalta hyvä oksaisessa puussa. On makuasia onko tämän kätkön t-arvo 3-4, mutta koska tällä kätköllä joudut reilusti kiipeilemään, olen arvottanut t-arvon neloseksi. Rasialle pääsemiseksi et kuitenkaan tarvitse valjaita tms.
Edellisellä kätkölläni tutustuimme Elias Lönnrotiin elämään (kts. Kalevalaista kansanperinnettä: E Lönnrotin elämä). Tällä kertaa vuorossa on Eliaksen maailmankuva sekä sen esittely.
KALEVALA
Kalevala on Suomen kansalliseepos, jonka Elias Lönnrot (1802–1884) keräsi runonkeruumatkoillaan 1820- ja 1830-lukujen taitteessa pääsääntöisesti Vienan Karjalasta, mutta myös nykyisen Suomen alueelta kuten esimerkiksi Kainuusta. Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835 ja täydennetty versio vuonna 1849. Kalevala on käännetty 61 kielelle. Nyky-Suomessa Kalevan perintöä ylläpitää Kuhmossa sijaitseva Juminkeko (kts. kätkö "Voihan Juminkeko").
Kalevalan juoni perustuu Kalevalan sekä Pohjolan väliseen valtataisteluun. Tämä valtataistelu huipentuu Sammon ryöstöön, joka päättyy siihen, että ihmeitä tekevä Sampo tippuu mereen. Tunnetuimpia Kalevalan hahmoja ovat Pohjolan emäntä Louhi, seppä Ilmarinen sekä kanteletta soittava tietäjä Väinämöinen.
Kalevalan vaikutus suomalaisen kulttuurin kehitykseen on ollut suuri. Se on innostanut monia eri taiteenlajin edustajia parin sadan vuoden ajan kuten Akseli Gallen Kallelaa, Jean Sibeliusta, mutta myös tuoreempia Kingston Wallia, CMX:ää, Amorphistä tai kansainvälisempää Aku Ankan piirtäjää Don Rosaa.
ELIAS LÖNNROTIN MAAILMANKUVA
Elias Lönnrotin maailmankuvasta voidaan erottaa selkeästi kolme asiaa, jotka ovat uskonto, rationalismi sekä kansallisromantiikka. Kaikki nämä kolme asiaa muodostavat Lönnrotin ajattelussa saumattoman kokonaisuuden, joka heijastuu hänen kirjoituksiinsa, toimintaansa sekä elämänhistoriaan.
Lönnrot oli saanut kristillisen kasvatuksen ja hänen suhdettaan uskontoon voidaan pitää maltillisena tapakristillisyytenä. Elias ei ollut saarnaaja tai julistaja, vaan pikemmin hänen uskonnollinen vakaumuksensa kumpusi hiljaisesta rukouksesta. Lönnrot ei missään vaiheessa ottanut osaa tuon ajan kiihkeään uskonnolliseen väittelyyn, vaan pikemminkin pysyi erossa siitä. Tietenkin osittain tähän asiaan vaikutti se, että tuon ajan kirkko sekä herätysliike tuomitsi esimerkiksi vanhan kansanrunouden sekä nuorten miesten ja naisten väliset ajanvieteleikit tuhoamalla saamelaisten noitarummut.
Lönnrotin uskonnollisuutta leimasi suvaitsevaisuus, joka ilmeni mm. siinä, että hän puolusti turkkilaisten uskonnollista vapautta. Oman työnsä Elias teki virsien tekijänä sekä muokkaajana, joka näkyi hänen kuolemansa jälkeen julkaistussa virsikirjassa, jossa oli yli 200 virttä, joihin Elias oli jättänyt oman kädenjälkensä tavalla tai toisella.
Nuoruudessaan Elias opiskeli Turun yliopistossa ja toki tämä heijastui hänen rationaaliseen ajatteluunsa. Tämä näkyy yhä edelleen selkeästi Lönnrotin kirjoittamissa lääkärinraporteissa, jotka perustuva empiirisiin havaintoihin sekä niistä tehtyihin tieteellisissä johtopäätöksissä. Lönnrot käsitteli asioita hyvin systemaattisesti käyttäen matematiikkaa hyväkseen esimerkiksi tilastoissa.
Myös Kalevalassa sekä sen keräämisessä tämä systemaattisuus tulee selkeästi esiin. Ihan kaikki Lönnrotin johtopäätökset eivät kestä tämän päivän tieteellistä tarkastelua (esimerkiksi Kalevalan historiallisuus), mutta niissäkin ilmenee selkeitä rationaalisia sekä kausaalisia johtopäätöksiä. Elias ei siis todellakaan ollut mikään satusetä!
Kansallisromanttisen näkemyksen Suomen kansan mahtavasta menneisyydestä Elias oli imenyt itseensä Turun opiskeluvuosinaan. Tässäkin asiassa Elias kaihtoi kuitenkin kaavamaista kiihkoilua, vaan hän toimi hyvin maltillisesti esimerkiksi oman aikansa kielikiistassa. Tämän päivän pakkoruotsi keskusteluun Eliakselta olisi ollut aivan turha pyytää mielipidettä, korkeintaan vastauksena olisi ollut ympäripyöreää mutinaa puolesta ja vastaan!
Elias piti tärkeänä kansan sivistämistä sekä sitä, että kansa tuntisi oman menneisyytensä. Hänen kiihkonsa keskittyi kalevalaisiin runoihin sekä kanteleen soittoon ja vanhojen runojen laulamiseen!
Lähteet: Pentikäinen: ”Kalevalainen mytologia”; Anttila: ”Elias Lönnrot, elämä ja teot”.