Sammakkoprinssi Kalevi
Kauan sitten, kun taikuus oli paljon yleisempää kuin nkyään, eli kuningas jolla oli seitsemän tytärtä. Yksi toisensa jälkeen menivät naimisii, mutta nuorempi nimeltään Aurora kieltäytyi kuitenkin ottamasta puolisoa, en ota ennen kuin löydän täydellisen prinssin, hän ilmoitti topakkaasti.Eräänä päivänä Aurora oli yksin palatsin puutarhassa. Hän leikki kultaisella pallolla, heitteli sitä ilmaan ja otti taas kiinni ja nauroi iloisesti, mutta sitten pallo putosi. Se kieri lammikkoon ja vajosi syvyyksiin. Voi ei ! Aurora kirkaisi ja juoksi pallon perään. Hän kurkisti tummaan veteen, mutta seillä ei näkynyt pilkahudstakaan kullasta. Miten saan palloni takaisin? Älä sure kurnutti Kalevi sammakko. Minä autan sinua, jos sinä vuorostasi autat minua.
Mitä sinä haluat? Aurora kysyi. Annan sinulle helminauhani tai kultaisen sormukseni. En tahdo rikkauksia, Kalev sammakko vastasi. Haluan vain tulla kotiisi, syödä omalta pieneltä lautaseltasi, juoda omasta pienestä kupistasi ja nukkua pienellä omalla tyynylläsi. Aurora katsoi märkää vihreää Kalevi sammakkoa ja sen isoja pullottavia silmiä, ja häntä puistatti. Tuohan on vain sammakko, hän ajatteli. Ei se jaksa hyppiä palatsiin asti. Niinpä hän suostui ehdotukseen. Kalevi sammakko sukelsi syvälle veteen. Kun se ilmestyi taas näkyviin Kalevi piteli kimaltelevaa, kultaista palloa. Oi kiitos, Aurora huudahti. Hän sieppasi pallon ja lähti juoksemaan kohti palatsia. Hei entä lupauksesi? Kalevi sammakko huusi ja hypätä läsähteli hänen perässään. Mutta aurora ei ollut kuulevinaan, ja se jäi pian kauas jälkeen. Kotona palatsissa Aurora ei kertonut kenellekään Kalevi sammakosta. Päivällis aikaan hän oli itse asiassa unohtanut Kalevi sammakon. Hänen kuusi sisartaan olivat vierailulla, ja hän kuunteli innolla heidän uutisiaan. He istuivas syömässä ja juttelivat iloisesti, kun he kuulivat outoa ääntä.
Hops-läts, hops-läts. Jokin, jolla oli märät räpyläjalat, hyppeli ylös marmoriportaita.
Aurora masentui. Voi ei. Prinsessa, nuorin prinsessa, päästä minut sisään! kuului kurnutus. Aurora, ava ovi, kuningas käski. Hops-pläts! Virkeä, smaragdinvihreä Kalevi sammakko loikki huoneeseen. Mikä tuo on? Vanhin prinsessa kysyi. Hmmm, jokin sammakko, aurora vastasi. Se auttoi minua hakemalla palloni lammesta ja nyt se haluaa tulla päivälliselle.
Vai sammakko? hänen sisarensa kirkaisivat. YÄK! aja se pois. Prinsessa, nuorin prinsessa oletko unohtanut lupauksesi? Kalevi sammakko hihkaisi kiireesti.
Minkä lupauksen? Kuningas kysyi. Kalevi sammakko tuijotti Auroraa suurilla silmillään. Lupasit antaa minun syödä omalta pieneltä lautaseltasi, juoda omasta pienestä kupistasi ja nukkua pienellä tyynylläsi, se sanoi. Hyi Auroran sisarukset kirkaisivat inhosta, Älä vain salli sitä. Kuningas katsoi heitä tiukasti. Prinsessojen on pidettävä lupauksensa. Siispä Aurora puristi huulet yhteen ja kouraisi Kalevi sammakon käteensä ja vei sen pöytään. Kalevi sammakko hyppäsi hänen lautaselleen. Se sukelsi hänen kuppiinsa. Mmmmmm, herkullista, se kurnutti. Prinsessa, miksi sinä et syö mitään? Aurora sulki silmänsä. Jostakin syystä minulla ei ole enään nälkä, hän vastasi vaisusti. Lopulta päivällinen oli ohi. Auroralla oli kiire päästä pois huoneesta. Mutta heti kun hän työnsi tuolinsa taaksepäin, Kalevi sammakko huudahti. Prinsessa, nuorin prinsessa, oletko unohtanut lupauksesi? Prinsessojen on... Kuningas aloitti. ..... pidettävä lupauksensa, tiedän, tiedän, Aurora mutisi.
Hänen sisarensa katsoivat kauhuissaan, kun hän sieppasi sammakon käteensä ja lähti marssimaan kohti makuu huonettaan. Kamala otus, hän huokasi ja pudotti sammakon tyynylleen. En voi uskoa, että saat minun tekemään tämän. Samassa hän näki ihmekseen, että Kalevi sammakko riiputti pääätään. Olen pahoillani, se sanoi surullisena. Pidät minua varmasti inhottavana. Se näytti onnettomalta, että Aurora huomasi säälivänsä sitä. Et sinä minusta ole inhottava, hän sanoi jo ystävällisemmin. En vain ole tottunut sammakoihin. Mutta sinä olet niin kaunis, ja minä olen vihreä ja ruma, Kalevi sammakko nyyhkytti. Aurora halusi piristää sitä. Et ole ruma, hän sanoi iloisesti. Vain hmmmmm.... täydellinen sammakko ja sen todistaakseen antoi sille suukon.
Kuului paukahdus ja huoneeseen tuprahti smaragdinvihreää savua. Kun savu hälveni, sammakko oli kadonnut, ja sen tilalla seisoi nuori Kalevi prinssi. Aurora haukkoi henkeä. Prinssi Kalevi oli pitkä, tumma ja komea hän näytti aivan täydelliseltä. Kiitos! Prinssi Kalevi huudahti. Ilkeä noita muutti minut sammakoksi, mutta nyt sinä olet murtanut taian. Olen taas oma itseni- ja kaikki on sinun ansiotasi! Hän kaappasi Auroran mukaansa iloiseen pyörähdykseen. Aurora punastui. Mutta minä olin sinulle ilkeä, hän sanoi. Niin, mutta olit kilttikin, Prinssi Kalevi muistutti. Ja se mursi lumouksen. Nyt voimme mennä naimisiin ja eläää onnellisena elämämme loppuun asti...... Siis jos haluat tulla puolisokseni? Hän lisäsi huolestuneena. Oi haluan Aurora lupasi hymyillen. Olen odottanut täydellisät prinssiäni. Kuka olisi arvannut, että sinut löytääkseni minun oli SUUDELTAVA SAMMAKKOA