Alkuperäiset Tulenkantajat olivat nuoria runoilijoita, joista kolme opiskeli 1920-luvun Heinolassa. Arvi Kivimaa ja Uuno Kailas lukivat Heinolassa ylioppilaiksi, Katri Vala valmistui Heinolan opettajaseminaarista kansakoulunopettajaksi.
Tulenkantajien sukupolven lyriikassa oli paljon uutta ja aikalaisiaan hätkähdyttävää ainesta: vapaamittaisuutta, eksotiikkaa, erotiikkaa, elämänhurmaa, värikästä koristeellisuutta, ihmisen sisäisen maailman ekspressionistista ilmaisua, uuden ajan tekniikan ja uudenlaisen elämäntunteen ylistystä. He suuntautuivat kohti nykyaikaa ja uutta ihmistä. Tulevaisuuden valloittamiseen liittyi ajatus uudesta sukupolvesta, ajatus joka tuli esiin Euroopan ekspressionistisilla taiteilijoilla. Ajatusten taustalla oli niin kansalaissota kuin ensimmäinen maailmansota ja tulenkantajien perustuntemus oli kokemus vanhan aikakauden julmuudesta ja perikadosta sekä toisaalta utopia uudesta paremmasta ajasta.
RUKOUS
| Jumala, |
Nyt en tyydy siihen enää! |
| Olen vain pieni liekki, |
Tahdon leimuta! |
| Joka hiljaa on lepattanut kaukana |
Tahdon palaa-korkeana! |
| Ja odottanut. |
Vain päivän ja yön! |
Katri Vala.